Julius Caesar kertoo Gallian sotapäiväkirjoissaan äkänneensä upseerin opettamassa orjalle triviumia, eli kieliopista, logiikasta ja retoriikasta koostuvaa kriittisen ajattelun metodia. Caesar oli tästä suunniltaan ja nuhteli upseeria kovin sanoin. Olisihan tämän pitänyt tajuta, että jos orjat saisivat tietää roomalaisten ajattelumetodin, se tietäisi pian kapinaa. Sama tapahtuisi tietysti myös meidän aikanamme, jos kouluissa oikeasti opetettaisiin ihmisiä ajattelemaan, sen sijaan, että lapsista muokataan tottelevaisia ja mielikuvituksettomia robotteja koneiston palvelukseen toiston, auktoriteetin, tarkkaan sanellun päivärytmin, merkityksettömien informaatiokokonaisuuksien opettelun ja jatkuvan testaamisen avulla.
Antiikin Rooman trivium oli kuitenkin jo rappeutunut versio alkuperäisestä mysteerikoulujen triviumista, jonka ajateltiin koostuvan tiedosta, ymmärryksestä ja viisaudesta. Loppujen lopuksi on kyse samasta asiasta ja nykyajan järjestelmäteorian käsitteillä voitaisiin puhua in-putista, prosessista ja out-putista. Ihminen saa tietoisuuteensa informaatiota aistiensa välityksellä, käsittelee sitä ajattelemalla ja lopulta itse tuottaa uutta informaatiota yhteiseen keskusteluun.
Muunmuassa tämän metodin opettelusta koostuu tuhansia vuosia vanha salainen oppi, joka on pidetty piilossa ymmärtämättömien massojen häpäiseviltä katseilta. Historian saatossa vain harvat ja valitut, tiukan seulan läpi karsiutuneet, erityistä hengellistä lahjakkuutta osoittaneet yksilöt on vihitty okkulttiin, eli piilotettuun, salattuun tietoon. Salaiset valat ja rituaalit sitoivat tiiviisti yhteen kognitiivisen eliitin, joka ei jakanut helmiään sioille, vaan piti pyhät totuudet omana tietonaan, pilkaten ja halveksuen lukutaidotonta rahvasta.
Moderni ihminen kuvittelee ylimielisyydessään olevansa luomakunnan huippu ja tietävänsä kaiken, muinainen ihminen on hänen mielestään ollut ”primitiivinen” ja ”taikauskoinen”. Todellisuudessa nykyihminen tietää ikiaikaisista mysteereistä ja salaisesta opista yhtä vähän, kuin muinaisen Egyptin orja, tai maanviljelijä. Ja aivan kuten kaukaisten edeltäjiensä, on myös modernin ihmisen mieli samoihin salaisiin oppeihin vihittyjen mestarien kontrollissa. Vanha sanonta pitää paikkansa, ei ole mitään uutta auringon alla.
Leivän ja sirkushuvien uneen turruttamat modernit massat eivät tunne edes valtavirran historiankirjoitusta, vielä vähemmän yleisessä tiedossa olevan historian taustalla kulkevaa piilotettua, okkulttia historiaa. Tämä on sääli, sillä kun alkaa katsoa lähemmin melkeimpä mitä tahansa ajanjaksoa historiassa, yksityiskohdat paljastavat tapahtumien taustalla vaikuttavien okkultististen salaseurojen piilotetun käden.
Länsimaisen sivilisaation katsotaan usein saaneen alkunsa antiikin Kreikasta ja erityisesti Ateenasta. Myöhemmän historian kannalta merkittäviksi osoittautuneiden filosofien, kuten Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen roolia korostetaan. Vähemmälle huomiolle jätetään se, että kaikki nämä miehet olivat vihittyjä Eleusiin mysteerikulttiin.
Mysteerien sisältö pidettiin tarkkaan salassa, jotta vihittävä saisi mahdollisimman voimakkaan kokemuksen dramaattisen rituaalin välityksellä. Mysteeriin vihittäville annettiin huumaava juoma, ja sitten hän papittarien ja hierofanttien ohjaamana kävi läpi symbolisen matkan, jossa sadonkorjuun ja viljan jumalatar Demeter laskeutuu Haadekseen etsimään tytärtään Persefonea, löytääkseen tämän lopulta Eleusiissa.
Roomalainen kuuluisa valtiomies ja oraattori, myös näihin mysteereihin vihitty Cicero kuvailee kultin merkitystä seuraavasti: ”Monien erinomaisten ja tosiaan jumalaisten instituutioiden joukossa, jotka Ateena on antanut ihmiskunnalle, yksikään ei ole mielestäni parempi, kuin nuo mysteerit. Niiden avulla meidät on tuotu ulos barbaarisesta ja villistä elämäntavastamme, ja jalostettu sivilisaatioksi; ja kuten riittejä kutsutaan ”vihkimyksiksi”, niin toden totta me olemme oppineet niistä elämän alkeet, ja saaneet voiman, ei ainoastaan elää onnellisesti, vaan myös kuolla parempaa toivoen.” Silti näistä mysteereistä ei mainittu ainakaan minun kouluaikanani mitään sen paremmin historian, kuin filosofiankaan tunneilla. Merkillistä.
Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että hieman samankaltaisia, salaisia symbolisia opetuksia sisältäviä dramaturgisia rituaaleja järjestetään kaikkien keskikokoisten suomalaisten kaupunkien vapaamuurariloosheissa? Antiikin filosofeille ja valtiomiehille olisi ollut yhtä kaukainen ajatus päästää pahainen lukutaidoton orja vihkiytymään pyhiin mysteereihin, kuin suomalaisille vapaamuurareille olisi kutsua tavallinen kaduntallaaja seuraamaan heidän salaisia riittejään. En välttämättä siis sano mitään muuta kuin sen, että vastustan salailua periaatteellisella tasolla. Tiede ja demokratia perustuvat molemmat avoimuuteen ja tiedon vapauteen - salaseurojen pitäisi kuulua menneisyyteen.
Mutta, palataan Eleusiin mysteereihin. Näiden mysteerien alkuperä ulottuu yli 1500 vuotta ajanlaskua edeltäneeseen aikaan, mutta tämä ei ollut missään nimessä muinaisen maailman ainoa mysteerikultti. Muinaisessa Egyptissä vietettiin Isiksen ja Osiriksen mysteerejä, Syyriassa, Persiassa ja Fryygiassa toimivat omat kulttinsa. Mitä mahtavia ja tarkoin varjeltuja salaisuuksia näihin muinaisiin mysteereihin vihityt silmät ovatkaan nähneet, me voimme vain kuvitella.
Kuinka kauas menneisyyteen nämä traditiot voidaan jäljittää? Eräs mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti on, että Platon ajoittaa myyttinsä Atlantiksen uponneesta kaupungista yli 9000 vuotta ennen omaa aikaansa, siis juuri viime jääkauden loppuun ja kilometrien paksuisten jäämassojen sulamiseen, jolloin tiedämme merenpinnan nousseen yli sadalla metrillä. Tämän tiedon muinaisesta Atlantiksesta toi Kreikkaan alunperin valtiomies Solon, joka sai sen egyptiläisten muinaisista kirjoituksista. Platonille tieto tuli Solonin jälkeläisten kautta (lähde 1). Olisiko tieto voinut säilyä ehjänä, kenties rikkoutumattoman suullisen perimätiedon ketjun kautta, kaikki nuo vuosituhannet?
Moderni aivopesty lammas tietenkin tuhahtaa tällaisille spekulaatioille: ”Atlantis! Hah! Mitä vielä?” Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kaikilla mantereilla kymmenillä, jopa sadoilla kulttuureilla on säilynyt kertomus suuresta tulvasta, vedenpaisumuksesta. Viime jääkauden loppuminen aiheutti merenpinnan kohoamisen yli sadalla metrillä aikana, jolloin ihmiset olivat jo kehittäneet merenkulkua ja kalastusta, joten on mielestäni loogisesti ilmiselvää, että paljon asutettuja alueita jäi veden alle ja ihmissivilisaatio otti merkittävän taka-askeleen. Tulvamyytit puolestaan osoittavat, että jotain tietoa ainakin säilyi tästä vanhemmasta sivilisaatiosta. Voisivatko muinaiset mysteerikultit ja maailmanhistoriaan edelleen voimakkaasti vaikuttavat okkultistiset salaseurat olla muinaisen Atlantiksen viisauden säilyttäjiä?
Tätä teoriaa, siis okkultismin alkuperän jäljittämistä Atlantikseen, ovat kannattaneet monet viime vuosisatojen merkittävät okkultistit, esimerkiksi H.P Blavatsky ja Dion Fortune. Jokin aika sitten olisin varmaan itsekin naureskellut näille jutuille, mutta nyt kun olen tajunnut, että Jyväskylän keskustassakin toimii parin kilometrin säteellä kaksi Blavatskyn oppilaiden aloittamaa organisaatiota, Pekka Ervastin teosofis-kristosofinen temppeli ja Rudolf Steinerin Steiner-koulu, puhumattakaan saman säteen sisälle mahtuvasta vapaamuurarien temppelistä, niin minua ei enää naurata. Jotain hyvin merkillistä on tekeillä maassamme ja maailmassamme, eikä mikään ole sitä, miltä se aluksi vaikutti. Vuosituhannet ihmiskuntaa on hallittu salatun tiedon avulla, mutta kuten Buddha sanoo, kolmea asiaa ei voi pitkään pitää piilossa – aurinkoa, kuuta, ja totuutta.
Ketkä todella vetelevät globaalin vallan naruista ja vivuista kulissien takana? Rothschildit? Juutalaiset? Jesuiitat? Euroopan kuninkaalliset? Vapaamuurarit? Baijerin valaistuneet? Kaikki edellä mainitut? Lue kirjoitussarjan seuraavat osat niin saat tietää.
Lähde 1: Digging through History: Archaeology and Religion from Atlantis to the Holocaust
By Richard A. Freund, 2012