Suomessa on käyty keskustelua Nato-jäsenyydestä ja tätä asiaa koskien neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämisestä. Kuitenkaan kysymys Nato-jäsenyydestä ei varsinaisesti ole Suomen turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksiä. Suomi ei enää ole varsinaisesti puolueeton valtio, koska se on EU:n jäsen. Liittoutumattomuuskin tulee vähitellen muuttumaan tyhjäksi fraasiksi EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittymisen myötä.
Suomen historiasta opimme, että Suomi on tähän asti aina tarpeen tullen hoitanut turvallisuuspolitiikkansa kahdenvälisillä suhteilla jonkin lähialueella vaikuttavan suurvallan kanssa. Aluksi tehtiin yhteistyötä Saksan Keisarikunnan kanssa. Sitten oli vuorossa Natsi-Saksa, ja lopuksi yksin jätetty Suomi joutui pakosta solmimaan sotilasliiton Neuvostoliiton kanssa.
Kaikissa em. tapauksissa Suomi ei liittynyt monenkeskiseen sotilasliittoon, vaan harjoitti yhteistyötä kahden keskisesti kulloistenkin olosuhteiden vaatimalla tavalla. Tämä kohtuullisen menestyksekäs tapa toimia ei ole millään tavalla vanhentunut. Suomen poliittinen järjestelmä presidentti-instituutioineen on muotoutunut tämän toimintatavan ympärille.
Kansanäänestys Nato-jäsenyydestä sen tuloksesta riippumatta olisi vahingollinen niin Suomelle sisäpoliittisesti kuin Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle. Parasta olisi jatkaa nykymuotoista turvallisuuspolitiikkaa, joka on yhteistyöhakuinen niin Naton kuin USA:n suuntaan.