Ajan autoa, kun kriittinen työsähköposti pomppaa puhelimeen ja rautainen konttoristi lukee sen ääneen. Painan puhelimen painiketta pitkään. Käsken konttoristia: Kirjoita sähköposti Minnalle. Hän kysyy, kenelle Minnalle. Vastaan ja sanelen viestini. Sinne meni. Seuraavana päivänä huomaan autoa ajaessani myöhästyväni 10 minuuttia tapaamisesta. Herätän taas rautaisen konttoristini, käsken lähettämään tekstiviestin Tuomolle. Kysyy, mitä haluan sanoa vastaanottajalle.
Skifiä? Eikun ihan reaalielämää. Autolla ajaessa ei saa lukea sähköposteja tai kirjoittaa tekstiviestejä. Mutta yhtä nappia voi painaa ihan kuten saa lämpöä säätää tai radiokanavaa vaihtaa. Napin painalluksen jälkeen asiat hoituvat puhumalla, kuten puhuisin vieressä istuvalle repsikalle.
Puheohjaus ei ole kovin uutta teknologiaa, mutta edelleen tuntematonta. Yllättävän harva tietää ja tuntee, että taskussa kulkeva laite osaa kirjoittaa sanelusta virheettömämmin kuin sanelija itse. Eikä sanelijalla tarvitse olla edes lukihäiriötä, jotta kone selättää. Jos ympärillä ei ole kilpailevia puhujia, ei pieni hälykään, kuten auton hurina, häiritse. Parhaat rautaiset konttoristit ymmärtävät myös puhutut välimerkit ja kappalejaot. Havainnollistin tätä ihmettä videolla vuosi takaperin.
Puhumalla kirjoittaminen on tiedonkäsittelyn psykologian kannalta aika hieno tapa kirjoittaa. Puhuja joutuu nimittäin muotoilemaan mielessään kirjoittettavan tekstin ennakolta samalla tavalla kuin aikoinaan sulkakynällä tai nestemäisellä musteella kirjoittaja. Kynä tai puhe ei voi keskeytyä, muuten tulee tahra tai katkos.
Australialainen Future Tense radio-ohjelma ja podcast-sarja kokosi uuden kirjoittamisen tutkimusta ja visioita yhteen viime syyskuussa mainiossa jaksossa Does a handwriting have a future? Ohjelmassa viitattiin myös siihen, miten suomalainen perusopetus luopuu kaunokirjoituksesta (tyypillisiesti uutinen kärjistyi tulkitsemaan, ettei käsin kirjoiteta jatkossa lainkaan).
Koulutuksen foorumeilla kiistellään mustavalkoisesti käsinkirjoittamisen puolesta ja vastaan. Ja tämäkös minua ottaa päähän. Kaikki kirjoittamisen muodot ovat tärkeitä. Ihmisaivojen kannalta erilaiset tavat tuottavat erilaista aktivoitumista ja muistijälkiä. Motoriikka ja kehollisuus ovat käsittämisen ytimessä. Suomen kielen sana käsittää on hieno. Käsi ja käsite, fyysinen ja abstrakti, yhdistyvät. Fyysisyys ei ole irrallaan teknologiasta, sillä teknologia on nykyään mukautuvaa ja mobiilia.
Ihmiset ovat aikojen kuluessa tallettaneet ajatuksiaan monilla eri keinoilla. Kaikilla keinoilla on omat etunsa ja heikkoutensa. On tilanteita, joissa puhumalla kirjoittaminen on mainio juttu. Esimerkiksi itse litteroin aina kaikki koulutusten post-it -laput puhumalla, koska se on nopeaa ja kätevää.
Mikä maailma puhumalla kirjoittamisessa avautuukaan heille, joille kirjoittaminen on jostain syystä hankalaa. Apuväline taskussa. Ärsyttää, etteivät nämä elämää helpottavat asiat tunnu leviävän arkeen.
Jos uskallat kokeilla puhumalla kirjoittamista, odotahan vain: Voit nimittäin myös lukea kirjoja korvillasi! Mutta siitä sitten toisen kerran.
PS. Rautainen konttoristi oli yksi niitä käännöksiä, joita aikoinaan ehdotettiin sanalle computer.