"Seitsemän yhdeksästä haastateltavasta kertoi lähettävänsä rahaa aina kun pystyi, vaikka kenelläkään haastateltavista ei ollut palkkatöitä haastatteluhetkellä. He joko opiskelivat peruskoulu- tai ammattikoulutasolla tai suorittivat parhaillaan maahanmuuttajille tarkoitettuja kieli- ja ammattiopintoja. Haastateltavista neljä oli kotona ilman senhetkistä opiskelu- tai työpaikkaa. Oletettavasti kaikkien haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Kaikki haastateltavista mainitsivat työnsaannin olevan hyvin haastavaa kyseisillä paikkakunnilla, ja samaa tarinaa kertovat myös alueen viralliset työttömyysluvut (Tilastokeskus 2012e)." (Sivu 35)
Näin kirjoittaa Anna Rundgren pro gradu -työssään (2013) Kahden maan välissä - Suomensomalialaisten transnationaalisesti jakautunut huolenpito ja rahalähetykset.
Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtion rahasta maksetaan maahanmuuttajille niin paljon, että sillä elättää itsensä lisäksi myös Somaliaan jääneitä perheenjäseniä. HUOM! En väitä, että maahanmuuttajille maksettaisiin enemmän kuin kantaväestölle. On kuitenkin pohdittava sitä, onko tällainen hyvinvointiyhteiskuntamme sosiaaliturvan väärinkäyttämistä?
Toimeentuloa varten maksettava rahahan on henkilökohtaisin perustein osin tarveharkintaisesti myönnettyä. Eikö arvio tarpeellisesta rahamäärästä ole mennyt pieleen, jos rahasta riittää ylimääräistä perheenjäsenille lähetettäväksi?
Kolikon kääntöpuoli: 100 % oikein kohdistuva kehitysapu
"Sanotaan, että Somalian suurin kehitysapu tulee somalialaisilta itseltään, ja tällä tarkoitetaan nimenomaan rahalähetyksiä. (UNDP 2011.) YK:n kehitysohjelman vuonna 2011 tekemässä raportissa arvioidaan, että Somaliaan lähetetyt rahalähetykset muodostavat vuosittain jopa 1,3–2 miljardin dollarin suuruisen summan. Arvioiden mukaan yli 40 prosenttia kaupungeissa asuvista somalialaisista Somaliassa vastaanottaa rahalähetyksiä sukulaisiltaan. Suurin osa rahalähetyksistä on 50–100 dollarin suuruisia ja ne käytetään perheiden arkimenoihin, kuten talon ylläpitoon, koulutukseen ja terveyspalveluihin." (Rundgren 2013: 12)
Kun kasvottomiin kehitysapuprojekteihin saattaa liittyä räikeitä väärinkäytöksiä, kohdistuvat rahalähetykset takuuvarmasti oikein - suoraan huono-osaisille perheille. Eikö tehokkuus ole kehitysavussakin hyvä asia?
Mittakaava: kuinka paljon Somaliaan lähetetään rahaa Suomesta?
– Suomessa asuvat siirtolaiset lähettävät yhteensä noin 18 miljoonaa euroa vuodessa kotimaihinsa.
– Suomesta Dahabshiil välittää rahaa ulkomaille keskimäärin 600 000 euroa kuussa (7,2 miljoonaa euroa vuodessa = 40 % siirtolaisten kokonaissummasta), josta suurin osa menee Somaliaan.
– Somalialaisia asuu Suomessa noin 15 000, minkä lisäksi jonkin verran on Suomen kansalaisuuden jo saaneita somalialaistaustaisia. Suomen asukkaista 5,3 % eli noin 290 000 on ulkomaalaistaustaisia. Somalialaistaustaisten osuus näistä on siis arviolta 7 % suuruusluokkaa.
– Somalialaisten työllisyysaste on 19,5 % (toiseksi huonoin heti myanmarilaisten jälkeen), kun Suomen koko väestön keskiarvo on 65,6 % ja vieraskielisten keskiarvo 49,7 %.
Nämä luvut osoittavat, että noin 7 % suuruinen somalitaustainen väestö lähettää rahaa 40 % kaikkien ulkomaalaistaustaisten rahalähetysten kokonaismäärästä – siitä huolimatta, että vain viidesosa työikäisestä väestä on palkkatyössä. Toisin sanoen somalialaistaustaisten lähettämästä rahasta iso osa on suoraa tulonsiirtoa Suomen sosiaaliturvasta Somaliaan.
Pitäisikö sitten ulkomaalaistaustaisten rahalähetyksistä se summa, joka koostuu yhteiskunnan elätettävien rahalähetyksistä, laskea mukaan kehitysapuun valtion budjetissa? Wikipedian mukaan "vuonna 2013 Suomi maksoi kehitysapua 1081 miljoonaa euroa mikä oli 0,56 prosenttia bruttokansantulosta." Edes koko 18 miljoonaa (josta osa siis kuitenkin on Suomessa asuvien omalla työllään ansaitsemaa) on vain 1,67 % kehitysavusta. Kehitysapu puolestaan on vain runsaat 0,5 % bruttokansantuotteesta – puhumme todellakin mitättömästä pisarasta valtameressä.
Tuomio
Omasta puolestani voin yhtyä Vasemmistofoorumin raporttiin Rakkaudella Suomesta Somaliaan:
"Rahalähetykset vähentävät köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrää maailmassa. (Gammeltoft 2002, 181–182, 190.) Rahalähetykset muodostavat vuosittain neljä kertaa suuremman summan kuin kaikki kehitysapu yhteensä ja YK:n mukaan rahalähetyksillä on erittäin merkittävä asema köyhyyden vähentämisessä maailmasta (United Nations 2011)."
"Rahalähetykset voidaan ajatella suoraan kohdennettuna kehitysapuna, jossa ei ole hitaita ja byrokraattisia välikäsiä, kuten hallituksia ja järjestöjä, hidastamassa rahansiirtoa, vaan ne menevät suoraan vastaanottajille. Tästä huolimatta rahalähetyksiä ei kuitenkaan voi nähdä kehitysavun korvaajana, sillä yleisesti köyhien maiden kaikista köyhimmillä ei ole mahdollisuuksia saada keneltäkään rahalähetyksiä. (Gammeltoft 2002.)"
"Olisi erittäin tärkeää ottaa huomioon, miten merkityksellisiä rahalähetykset ovat Somalian kehityksen ja siellä asuvien ihmisten hyvinvoinnin kannalta."
Käsittääkseni erityisesti maahanmuuttokriittiset osaisivat arvostaa Somalian kehittymistä turvalliseksi ja toimivaksi yhteiskunnaksi; silloinhan somalialaisilla ei olisi mitään syytä olla palaamatta rakkaaseen kotimaahansa, saati sitten alunperinkään paeta sieltä. Antakaamme siis suomensomalien ja muidenkin ulkomaalaistaustaisten lähettää rahaa kotimaihinsa riippumatta siitä, onko raha peräisin sosiaalituesta vai ansaittu palkkatyössä. Se on vain pisara budjettimme valtameressä, mutta toisessa päässä hyvinkin merkittävä apu.
Alun kysymykseen vastaten: jotkut jopa nipistävät omasta minimielämisestään voidakseen lähettää edes vähän rahaa sukulaisilleen. Suomen vähäosaisten asioita ei tuolla summalla merkittävästi korjattaisi.
Rahalähetysten kohtalo vaakalaudalla
On huolestuttavaa, että nyt myös suomalaiset pankit alkavat estää rahalähetyksiä:
"Dahabshiil avasi tilin Nordealla noin kymmenen vuotta sitten, mutta Nordea irtisanoi tilisopimuksen heinäkuun lopussa. Dahabshiil pelkää muiden pankkien seuraavan Nordean esimerkkiä, vaarantaen somalialaisille tärkeät rahalähetykset."
Syynä on ilmeisesti se, että pieniä summia rahalähetyksistä epäillään päätyneen terroristien tukemiseen. Laillisten yritysten rahalähetysten estämisen hintana olisi se, että somalialaisten kurjuus jatkuisi ja maan kehittyminen hidastuisi. Ja luultavasti tilalle tulisivat kuitenkin rikollisjärjestöjen hoitamat rahalähetykset, joihin voisi liittyä koronkiskontaa ja väärinkäytöksiä.
"Muun muassa Afrikan kehityspankin johtaja, Donald Kaberuka, on varoittanut sulkemisen vahingoittavan merkittävästi Somalian kehitystä. Kaberuka kritisoi tilien sulkemista ylimitoitettuna toimenpiteenä rahanpesua vastaan, mikä pahimmassa tapauksessa voi vaarantaa miljoonien ihmisten elannon Somaliassa." (Rakkaudella Suomesta Somaliaan)
Laillisten rahalähetysten estäminen ei ole järkevää – pikemminkin pitäisi parantaa lähetysten valvontaa ja tilastointia. Riittäisi, että estettäisiin yksittäisten henkilöiden (esimerkiksi terroristikytköksistä epäiltyjen) rahansiirrot.
P.S. Käsittelin asiaa lukujen valossa, jotta jokainen voisi muodostaa asiasta oman näkemyksensä; kenenkään ei ole pakko nähdä asiaa minun tavallani. Politiikassa saa olla arvovalintoihin liittyen erilaisia mielipiteitä, vaikka julkisessa keskustelussa tämä tuntuukin välillä unohtuvan... Toivon että kommentoijatkin sisäistävät tämän ja välttävät omiin ennakkoasenteisiinsa perustuvaa demonisoivaa kielenkäyttöä ("natsi" - "punavihermädättäjä" jne.).