Suomen nykyhallitus on talouspolitiikassaan täysin hakoteillä. Sen esittämät keinot talouden kohentamiseksi ovat sekä vääriä, että aivan liian heiveröisiä. Hallitus tarjoaa yhteiskuntasopimuksen vastineeksi verohelpotuksia ja luopumista joistakin leikkauksista. Kaikkiaan tarjolla on noin 1,5 miljardin paketti, jota ei pitäisi edes yrittää. Suomi tarvitsee sekä yhteiskuntasopimuksen, että sen päälle oikein kohdennetut vastaavan suuruiset säästöt.
Palkkaratkaisu, jolla päästään alkuun, pitää toteuttaa siten, että yrityksille, joiden tuotteilla on kysyntää ja jotka voivat palkata lisää työvoimaa, voidaan sen lisäksi paikallisesti sopia työajan pidentämisestä ilman välitöntä lisäpalkkaa. Se palkkaosuus voitaisiin jakaa työntekijöille yrityksen osinkoina ja optioina, jotka voisi nostaa myöhemmin, kun talouden nousu on varmistunut. Täten toteutettuna työajan pidennys ei kostautuisi lisätyöttömyytenä.
Yrityksissä, joilla ei ole varaa palkata uusia työntekijöitä pitää vastaavasti olla mahdollisuus sopia enintään viiden prosentin palkan alennuksesta, jota ei kuitenkaan kohdennettaisi kaikkein pienipalkkaisimpiin. Heidän palkkaansa pitää nostaa. Puheet verohelpotuksista pitää lopettaa välittömästi. Pitää lähteä periaatteesta, että mihin säästöt eivät riitä, oikaistaan verojen ja maksujen korotuksilla. Kun kaikkein pienimpiä palkkoja korotetaan, kasvavat samalla valtion verotulot myös sitä kautta. Kaikki yritystuet pitää laittaa tarkkaan syyniin ja ensimmäisenä lopettaa tuulivoiman tuki
Todella surkuhupainen esimerkki nykyasenteesta on poru, joka nousi, kun budjettiesityksessä on puututtu yksityisen terveydenhoidon korvauksiin. On se hirveätä, kun maksut nousevat kympillä lääkärikäyntiä kohti. Se on parin kaljatuopin verran. Jolla on varaa yksityisvastaanotolla käyntiin, on kyllä varaa kympin lisämaksuun ja aina voi luopua vaikka siitä kaljasta. Yksityisen terveydenhoidon tuki pitäisi lopettaa kokonaan ja julkisen terveyden hoidon maksuja korottaa tuollaiset 20 prosenttia.
Kaikki surkuttelu tarvittavista uhrauksista pitää lopettaa. Mikä uhraus se sellainen on, jolla valtion talous saadaan vakaalle pohjalle ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kestävällä yhteiskunnan tuloja vastaavalle tasolle. Se ei ole uhraus, vaan pakko, joka on edessä sitä ankarampana, mitä pidemmälle aitoja vaikuttavia ratkaisuja siirretään.