"Rovaniemellä paljastui kauhujen palvelukoti"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016081822146033_uu.shtml
"Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa"
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita+pahoinpideltiin+vuosie...
Siinä muutama vanhusten palveluasumiseen liittyvä tapaus, jotka ovat tulleet ilmi tänä vuonna. Vastaavanlaisia tapauksia on lukuisia, joiden epäkohdat eivät nouse ihan samalla tavalla julkisuuteen. Ongelma on kuitenkin valtakunnallinen ja se ei rajoitu pelkästään vanhustenhoitoon, vaan samanlaista asiakkaiden kaltoinkohtelua ja toiminnan laiminlyöntiä esiintyy jokaisella sosiaali- ja terveysalan sektorilla kuten esimerkiksi vammaishuollossa ja lastensuojelussa.
Lapin Kansa uutisoi Rovaniemellä sijaitsevan Pahtajan palvelukodin "hulluista vuosista" eilen. Uutisen mukaan palvelukodin epäkohdat ovat olleet viranomaisten tiedossa vuosia, mutta mitään toimenpiteitä ei ole ryhdytty tekemään ennen kuin palvelukodin henkilökunta on tehnyt kantelun palvelukodin toiminnasta. Lapin Aluehallintovirasto puolustautuu sillä, että Lapissa on noin 88 kunnallista ja 70 yksityistä sosiaalihuollon palveluyksikköä, joiden valvonta kuuluu kahden ylitarkastajan vastuulle. Vedotaan siis resurssipulaan.
http://www.lapinkansa.fi/lappi/palvelukodin-hullut-vuodet-holtitonta-laa...
Erityisen vastenmieliseksi tällaiset tapaukset tekee se, että laiminlyönnit kohdistuvat ihmisiin, jotka eivät kykene puolustamaan itseään. Muistisairaat ikäihmiset, vammaiset ja lapset eivät välttämättä pysty tuomaan esille palvelun epäkohtia. Ja vaikka voisivatkin, heidän kertomukset voidaan helposti laittaa sairauden, vamman tai nuoren iän piikkiin. Tässä Rovaniemen tapauksessakin Aluehallintovirasto on havahtunut tilanteeseen vasta sitten, kun Palvelukodin henkilöstö on tehnyt kantelun käytännössä omasta toiminnastaan, vaikka palvelukodin toiminnassa on havaittu epäkohtia jopa kymmenen (10) vuoden ajan!
Pelkkä resurssipulaan vetoaminen ei siis riitä. Jos epäkohdat ovat olleet tiedossa jo aikaisemmin, miksi niihin ei ole puututtu? Väistämättä tulee mieleen, että AVI vaatii, mutta ei valvo. AVI vaatii yksityiseltä palveluntuottajalta erittäin yksityiskohtaiset lääke-, pelastus- ja toimintasuunnitelmat, luettelon toiminnan vastuuhenkilöistä- ja alueista, henkilökunnan koulutuksesta, tarkan selvityksen toimintaan tarkoitettavien tilojen käytöstä ja monesta muusta toimintaan olennaisesti liittyvästä seikasta. Ja tämä on oikein. Niin sen pitääkin olla. Ongelma vain on se, että AVI ei valvo, toteutetaanko näitä suunnitelmia.
Kuten Lapin Kansan uutisessakin Lapin Aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastajakin toteaa: "Valvonta on aina vain satunnaista". Tämä tarkoittaa siis sitä, että Aluehallintovirasto tekee valvontakäyntejä tai ylipäätään valvoo toimintaa vain, jos tulee tarpeeksi painava kantelu jonkin palveluntuottajan toiminnasta. Toisaalta tämä sitoutuu myös lakiin, joka ei salli yllätyskäyntejä muutoin kuin hyvin perustellusta syystä. Mysteeri on vain se, että mikä on tarpeeksi perusteltu syy, että yllätyskäynti tehdään heti, eikä 10 vuoden päästä?
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Aluehallintoviraston myöntämät luvat saatuaan, yksityinen palveluntuottaja voi halutessaan melko pitkälle toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos valvontaa ja moraalia ei ole, toiminta lipsahtaa hyvin nopeasti "harmaalle alueelle". Lapsia alistetaan ja pahoinpidellään lastensuojeluyksiköissä, vammaisia lukitaan huoneisiin, ikäihmisiä pidetään nälässä ja märissä vaipoissa ja valvova viranomainen vain toteaa, että "ei ole resursseja, eikä me muutenkaan voida yllätyskäyntejä tehdä". Luojan kiitos, valtaosa sosiaalialan palveluntuottajista toimii hyvin ja vastuullisesti. Siksi nämä "mädät omenat" pitäisikin saada poistettua palvelutuottajien joukosta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä tällaiset uutiset ryvetää ja tuo huonoon valoon koko sosiaali- ja terveysalaa.
Sosiaali- ja terveysalan palvelutuottajien laadun valvontaa ei voida parantaa mitenkään muuten, kuin resursseja parantamalla ja lainsäädäntöä muuttamalla. Valvovia viranomaisia pitää olla riittävästi ja lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä yllätyskäyntejä ilman perusteltua syytä. Kyse on kuitenkin ensisijaisesti ihmisistä ja ihmisten hyvinvoinnista. Jokaisella on oltava oikeus turvalliseen elämään ja viime kädessä se on valvovan viranomaisen vastuulla. Siksi käytännöt ja lainsäädäntö pitää olla ajantasalla. Muuta vaihtoehtoa ei ole.