Istuessani tänä myöhäisiltana paikallisjunassa Espanjassa, tullessani ystävieni läksiäisistä, niin vieressäni oli junan vaunussa Kristofer Nigeriasta. Yön musta iholtaan ja minä kalman kalpea harmaatukkainen mies Suomesta. Aiemmin vierustoveriani en tuntenut. Tutustuimme hetkeksisi junamatkan aikana.
Yhteen ääneen kehuimme juhlille meneviä espanjalaisia nuoria, jotka olivat iloisia, ystävällisiä ja suvaitsevaisia meitä ulkomaalaisia kohtaan.
Aloin miettimään junan penkillä, että onko Kristofer vaarallisempi minulle, kuin Suomen valkoihoiset, valkopaitaiset pankkiirit, KHT-tilintarkastajat, oikeuden tuomarit ja oman yritykseni palkatut johtajat? Todella tunsin olevani enemmän turvassa Espanjassa yöjunassa nigerialaisen mustan miehen kanssa, kuin Suomessa valkoihoisten kanssa, joille olin tarjonnut työpaikan ja mahdollisuuden hyvään elämään.
Tilanne oli todella absurdi, kuin jostain kauhufilmistä, sillä he, joita minun ei pitäisi pelätä ovatkin niitä roistoja ja rikollisia, jotka surmasivat äitini ja kaksi veljenäni, kun musta mies vieressäni oli ystävällinen ja ei halunnut mitään pahaa minulle ja perheelleni.
Käväisin viikko sitten Suomessa, isänmassani, seitsemän tuntia maanvaihdon välissä, kun maanpakolaisena minulla ei ole sijaa kotimaassani. Tunsin oloni turvattomaksi siellä Helsingin keskustassa, joka oi autioitunut. Stockmann oli hiljainen, Aleksanterin kadulla oli muutama ihminen, kun keskustan asukkaat olivat bonuksien perässä ostosparatiiseissa.
Nautin paistettuja muikkuja perunamuusin kera keskustan suuressa ravintolassa neljän muun asiakkaan kanssa.. Maistelin kylmää valkoviiniä muikkujen kera ja maksoin siitä nautinnossa yli kolmekymmentä euroa? Laskun uskalsin katsoa vasta saavuttuani Espanjan kotiini, sillä arvasin sen niin suureksi, että olisin jättänyt nautintoni, jos olisin hinnat kysynyt ennen tilausta.
Suomen hallitukset, Suomen poliitikot, ovat toimineet monopolin saavuttaneitten kauppaketjujen hyväksi luoden karsean todellisuuden. Ajaneet jopa Helsingin keskustasta asiakkaat ketjujen ostoparatiiseihin. Tehneet valtavan vahingon Suomen kaupunkien paraati paikoille. Aiemmin ajattelin, että se kato on tehty vain kehä kolmosen ulkopuolelle, mutta se sama vanhinko on tehty myös Suomen pääkaupungin keskustaan. Saman totesivat helsinkiläiset ystäväni, joita siellä kohtasin, yksityisyrittäjät.
Niissä maissa, joissa minä elän on yksityisyrittäjyyttä. On liha-, kala-, vihannes-, leipä-, tupakka-, rauta- ja vaatekaupat, joista saa yksilöllistä palvelua ja yksilöllisiä tuotteita. Kauppias on läsnä ja takaa laadun ilman mitään tuotemerkintöjä. Yrittäjä kohtaa ihmisen. Asiakas ei kohtaa pätkätyöläistä vaan ammattiaan arvostavan kokopäiväisen palvelun ammattilaisen, jolla on turvattu työpaikka ja tulevaisuus, ei pätkätyön turvattomuus monopolifirman palveluksessa.
Nauttikaa sitten siitä harmaudesta, jonka saitte aikaan vapailla aukioloajoilla, bonuskorteilla, monopoliketjujen kohtuuttomilla hinnoilla, ylikansallisten ketjujen surkealla tarjonnalla, kelvottomilla pienen palkan palveluilla, mauttomilla aterioilla ja edesmenneen Neuvostoliiton ruokaloiden tarjonnalla.
Luojan kiitos, että jouduin nauttimaan siitä tarjonnasta vain muutaman tunnin, en sitä pitempään.
Yhdistämällä Suomen nyky Venäjään, en näe, asuen monessa maassa, että mikään oleellisesti muuttuisi, ainoastaan viinan ja polttoaineen hinta halpenisi.
Ehkä Suomessa asuvat eivät näe sitä harmautta, tarjonnan tylsyyttä, jonka poliitikot ja virkamiehet ovat teidän ympärillenne luoneet? Elämän rajoituksia, työtä, vaivaa, valvontaa ja kohtuuttomia veroja? Palveluiden hintoja, joista vain harvalla on varaa maksaa. Tulevien sukupolvien siemenet lapset ovat rasite ja vanhukset ovat taakka yhteiskunnalle, kun molemmat ovat sivistysmaissa tulevaisuus ja arvokas menneisyys.
Eläköön Suomen Suurruhtinaskunta, jonka kuvernööri on Venäjän pankkiiri, entinen itsenäisen Suomen pääministeri.
Minulle, Suomen patriootille ja viidelle veljelleni, joista kaksi jo Esko Ahon pääministerin viran seurauksena surmattiin, on surullista seurata sitä tietä, johon nykyinen hallitus kotimaatani vie.
Käyskennelkää kaupunkienne toreilla ja turuilla, ettekö näe, kuinka elämä on niistä kadonnut? Elämä on nyt Prismoissa, ostoparatiiseissa, ABC-asemilla, älypuhelimissa, tapleteissa ja virtuaalitodellisuudessa. Nykyinen lasten tai vanhusten hoito on vielä huippuluokkaa, mutta tulevaisuus on kahta kauheampi.
Näivetitte elämän – ilo, ihmisten kohtaamien, ruokailu nautinnot, illan vietot ja sosiaaliset kontaktit ovat kadonneet.
Nämä tulevaisuuden ennusteet eivät ole katkeran vanhan miehen ajatuksia, vaan huoli teidän ainutkertaisesta elämästänne ja jälkikasvunne tulevaisuudesta.
Kun suomalaisilla isänmaan rakentajilla, ylläpitäjillä ja sen itsenäisyyden turvaajilla on sama asema, kuin oli aikoinaan kruunun hevosilla, niin silloin asiat ovat huonosti. Propaganda on ylittänyt ymmärryksen, älyn ja elämän rajan.
Moniko pätkätyöläinen tai huonosti palkattu työntekijä jaksaa palvella hymyillen, kun elinkustannuksiin ei riitä yksi työpaikka ja kahdeksan tunnin työpäivä? Moniko hoito- tai pelstustyöntekijä jaksaa huolehtia teistä, jos palkka ei riitä normaaliin elintasoon?
Menikö yli hilseen? Silloin Sinä et sitten kuulu heihin 400.000 luottotiedottomaan, puoleen miljoonaan työttömään, puoleentoista miljoonaan eläkeläiseen ja et ole niiden 20.000:n kansalaisen leipäjonossa. Suomessa on vain viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, joten ainakin yksi läheisesi kuuluu em. joukkoon. Milloin Sinä ole yksi heistä?
Katso edes tänään hetki ympärillesi. - - - Huomaatko, olet yksi suomalainen, jolla on mahdollisuus vaikuttaa, että kohtuus kohtaisi jokaista, ei vain harvoja.
Tässä sarkastinen ”Sunnuntaisaarnani” teille pohdittavaksenne.