”Lelusalakuljettaja” Rami Adham oli taannoin televisiossa A-studiossa. Hän sai vedätettyä todella monia julkisuuden henkilöitä, mukaan lukien toimittajia ja poliitikkoja. Niinhän siinä käy, kun pitää saada olla niin hyvää, niin tosi hyvää, ihmistä ulospäin.
On huolestuttavaa, että yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassamme, jossa huijareita riittää entistä enemmän, suomalaisten arviointikyky samaan aikaan näyttää laskevan. Voi tietysti olla, että julkisuus on yksi tekijä tässä massahurmaantumisilmiössä, koska yhä useampi haluaa olla koko ajan pätemässä ja esillä. Kyse on kollektiivisesta hölmöläisyydestä.
Tämä Ramin tapaus on kuitenkin hyvä opetus meidän maailmanparantajillemme siitä, mitä on monikulttuurisuus. Suomalainen kunniakulttuuri on aivan toisenlainen kuin se kulttuuri, mistä Rami tulee. Jos tätä ei ymmärretä, Suomessa tullaan tekemään massiivinen ja korjaamaton yhteiskuntapoliittinen virhe.
Tätä edellistä ei tietenkään saisi sanoa tai kirjoittaa, mutta kirjoitan sen, koska ei pidä poliittisen korrektiuden nimissä antaa ”paremman väen” mädättää omaa kansallista kulttuuriamme oman itsensä pönkittämisilmiön varjolla.
Itse katsoin tuon kyseisen A-studion suorana, ja ajattelin jo silloin, etten pysty uskomaan montaakaan sanaa siitä, mitä tämä kaveri selittää. Myönnän, että muodostin kantani subjektiivisen intuition varassa, mutta olin kuitenkin oikeassa. Olin ehkä ennakkoluuloinen, mutta en hölmö.
Uskon vielä siihen, että suomalaisten enemmistön mielestä päätöksentekijöiden tulee mieluummin olla ennakkoluuloisia kuin hölmöjä. Meillä on toivoa. Suomella on toivoa.
Ei mulla muuta.