Suomi on ollut olemassa kauan, paljon pidempään kuin itsenäisyytemme. Suomella olisi aihetta pitkään erilaisista elementtien koostuvaan tarinaan. Tarinaan, jota ei kukaan ole koskaan aiemmin kertonut, eikä sitä edes yksi ihminen pysty kertomaan. Palasia tarinan höysteeksi löytyy lukemattomista lähteistä, mutta miten luoda ymmärrettävä ja yhtenäinen kokonaisuus? Voisiko syntyvät tarinat yhdistää kuten teki Elias Lönnrotin rakentaessaan Kalevalaa. Kenties uutta tekniikka hyödyntäen verkkoon syntyisi ennen näkemätöntä ja avartavaa, nykyisiä ja tulevia polvia provosoivaa ja inspiroivaa.
On uskoteltu, että suomalaisista ei ole tietoja juurikaan ennen 1200-lukua. Pakanuuden jäljet pyyhittiin tuolloin tarkkaan pois. Niitä oli ja kyllä niitä yhä jonkin verran löytyy. Valikoima olisi voinut olla rikkaampikin. Kirjoittajat vain hakeutuivat uuden uskon vieminä tietoisesti eroon menneestä. Tarinoita kristillisyyden tulosta Suomeen sen sijaan löytyy.
Milloin ja mistä Suomi oikeastaan alkaa? Henrik Lättiläisen kronikka etelä Virosta, Vagian maakunnasta mainitsee ensimmäistä kertaa Suomenlinnan Soomelinde /Somelinde. Vuosi oli 1211. Oliko kyseessä nykyinen Suomenlinna vai kenties Viipurin linna? Identiteettiä Ruotsin Itämaalle etsittiin niin Ruotsissa kuin täälläkin Sitä ei tehnyt kansa, vaan ajan oppineet. Erik Kajanut ehdotti väitöskirjassaan 1697, että .sana suomi voisi olla tekemisissä suomu (suomus) sanan kanssa. Yrjö Stierhjelm 1672 kuollut ruotsalainen tutkija esitti nimen olleen Suomaa. Voisi olettaa hyvinkin maaperän suoeräisyydestä juontuvaksi. Täällä asustivat joskus: Sumi suomalainen ja Häm hämäläinen .JR Rühs 1800 luvun alkupuolella, katsoi Suomenmaata supistusmuodoksi sanasta Suomiehenmaa. Daniel Juslenius tuki Suomi nimen yhdistämistä suomiseen samaan tapaan kuin Kajanus. Elias Lönnrot julkaisi vuoden 1836 Mehiläisessä runon Suomen synty. Mutta milloin nimeä virallisesti alettiin käyttää?
Eri asiat ovat eri aikoina meitä yhdistäneet, joskus taas erottaneet. Joskus aikojen saatossa suomalaiset ja suomen kieli olivat eri alueilla erilaisia. Mikä kielen lopulta yhdisti? Yhdistikö se kansaakin?
Suomalaisista on hiukkasen saagoissa. Saagojen kertomaa ei lie kudottu yhtenäiseksi kertomukseksi koskaan. Olisiko niistä palasista ainesta tarinaan? Voisiko siten nivoutua mehukkaita näkymiä sellaiseen, joka vielä uinuu tuntemattomuuden unta. Olisiko muitakin herkullisia ikiaikaisia lähteitä jossakin kätköissä?
Yhdenlaisille juurille päästää kun näyttämölle tuodaan kieli, maaperä, metsät, eläimistö, ilmasto ja ihmiset. Kuvauksia löytyvät Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiasta. Kirja ei meitä mairittele, väkivaltaisia ja raakoja olimme kirjoittajan mukaan. Kuva on suorastaan epämiellyttävä. Kansalliskirjaston kokoelmissa on sähköisiä kirjoja, jotka luovat käsitystä myös juopottelevasta kansasta. Tällaiset totuuden jättäisi väliin, mutta realistinen kuva ehkä sumenisi, siksi hieman keventämällä rohkenen pitää näitä kirjoittajan jonkinasteisina ylilyönteinä. Paremman kuvan Suomi kenties ansaitsisi?.
Tuorein ja ilahduttavin kertomus löytyy palkitusta Ilari Aallon ja Elin Helkalan kirjasta Matkaopas keskiajan historiaan. Kirjan johdattelu on lähempänä omaa aikaamme, toki kuvauksia elämästä satoja vuosia sitten silti tuttua ja samaistuttavaa.
Jokaisella meistä on oman tarinansa vaikkapa omasta suvustaan. Ne tarinat ulottuvat parhaassa tapauksessa satojen vuosien taakse. Tarinoita löytyy sukuseurojen sivuilta. Niitä yhdistämällä tulisi uusi kuva maasta ja kansasta, ei mikään kalpea ja kuiva, vaan inhimillinen ja koskettava..
Olisiko lapsilla koulussa hauskempaa, jos he kokoaisivat yhdessä kuvan omien sukujensa menneisyydestä yhteiseksi luokan tarinaksi, josta voisi kasvaa vaikka koulun tarina, jonka voisi viedä nettiin ja laajentaa eri tahoilta kootuin tiedoin koko maan kattavaksi. Kirjoittajiahan kouluista löytyy, mutta löytyisikö ajatuksille kannatusta?.
Moni menestynyt suomalainen loistaa Ruotsin historiassa. Miksi vain siellä Ruotsin mainetta ja kunniaa lisäämässä? Miksi emme valtaa heitä takaisin tai ainakin näkyvälle paikalle historiaamme parantamaan näkemystä siitä keitä olemme ja minkälaisiin saavutuksiin suomalaiset ovat vuosisatoja sitten pystyneet? He voisivat olla osat jalustaa, joka loisi positiivista kuvaa taidokkaista ja kyvykkäistä suomalaisista. Voisimme olla avoimesti ylpeitä heistä tänäkin päivänä.
Emme ole maana ja kansana ponnahtaneet tyhjästä sata vuotta sitten.