Netissä on kiertänyt juttuja YLE;n raiskauksenehkäisyvideosta. Jossa pitää katsoa tuimasti silmiin ja sanoa "Ei". Tässä yhteydessä on vaikeaa nähdä mikä on videon alkuperäinen yhteys. Kuitenkin on selvää että videon temput näyttävät tehoavan lähinnä jonkinlaisiin "herrasmiesraiskaajiin" tai klähmijöihin. Tämän on toki väitetty tarkoittavan jopa sitä että video toimisi Suomalaisissa olosuhteissa koska Suomalainen Mies on niin hyveellinen. Ja tästä on jatkettu siihen, että maahanmuuttajien kohdalla tilanne olisi aivan toinen.

Itse en usko että seksuaalinen häirintä on koskaan tämänlaisista välittänyt. Minut itsenikin on kerran kirjaimellisesti nostettu seinälle siitä että olen huomauttanut että ei kenties ole järkevintä mahdollista toimintaa vongata ja klähmiä naista joka on jo selvästi ja toistuvasti kieltänyt. Itse näen että jos seksuaalirikosten toimintarakennetta kuvaa tuollaiseksi niin se maistuu jo uhrien väheksynnältä. Että "miksi et sanonut 'ei'"...

Toisaalta moni ei pidä vonkaamista ollenkaan seksuaalisena häirintänä. (Minkä tiedostaminen on minusta ensiarvoisen tärkeää kun mietitään koko aihetta.) Ja itse asiassa tässä kohden melko moni sanookin aivan suoraan että naisten tulisi olla jotenkin otettuja siitä että heille sanotaan kohteliaisuuksia. Tai kehutaan. Ajatus siitä että kouriminen, viheltely ja panemisehdottelu olisi jotenkin mairittelevaa tai jopa kohteliasta on tietenkin hieman erikoinen.

Uskoisin kuitenkin että seksuaalisen häirinnän luonteeseen kuuluu sellaisia vastavuoroisuuden muotoja joiden ymmärtäminen vaatii mestari Jussi Halla-ahon siteeraamista. Tarkalleen ottaen on otettava eräs hänen pahamaineisimmista ja kohujaherättäneimmistä kommenteistaan takavuosilta.. Hän sai varsin kiinnostavaa mediajulkisuutta kirjoitettuaan homoseksuaaleista. Aloitan siitä mistä on hyvä alkaa. Eli alusta. Mestari kuvasi itse tapahtumien kulkua seuraavalla tavalla:

"Yksi nykymaailman ärsyttävimmistä piirteistä on se, että kadulla ei saa olla rauhassa. Varsinkin pysähtyminen on vaarallista, koska silloin joku urpo tulee välittömästi selittämään. Muutama viikko sitten polttelin tupakkaa talomme edessä. Kadun toisella puolella olevasta Tehtaanpuistosta ilmestyi suunnilleen ikäiseni, siististi pukeutunut mies, joka hissukseen käveli kohti. Arvelin hänen tulevan pummimaan tupakkaa. Sen sijaan hän lausui: "Terve! Sinä näytät mieheltä, joka tarvitsee kunnon suihinottoa." "Ei pidä paikkaansa", vastasin. "Voinko näyttää, mitä osaan", hän kysyi. "Et voi", vastasin. "Miksi en", hän kysyi. "Koska en halua", vastasin. "Oletko varma", hän kysyi. "Olen", sanoin. "Harmi", hän sanoi ja käveli pois."

Prosessi on selvästi laillinen. Ihmiset saavat kysyä seksisuoritteista. Itse asiassa aktio joka on tehty ilman suostumusta on raiskaus. Halla-aho ei kuvaakaan raiskausta vaan vonkaamista. Mies ehdotti hänelle seksiä. Eli tapahtui jotain jota tapahtuu monille naisille joka ikinen päivä.

Halla-aho ei ollut mairiteltu. Sen sijaan hän oli pahastunut. Häntä häiritsee eihaluttavalla seksillä ehdottelu. Etenkin kun eistä jatkettiin tenttaamisella. On selvää että toisen ein kohdalla käyttäytyminen onkin epäkohteliaampaa. Kun nainen kohtaa seksuaalista häirintää, hänen pitäisi olla mairiteltu. Häntähän kehutaan. Seksin ehdottaminen kun on aina mairittelevaa. Halla-aho demonstroi että tämä ei ole niin ilmiselviö.

Ehdotus on rehellinen eikä homoseksuaali yrittänyt raiskata Halla-ahoa. Ei oli ei. Naisille kerrotaan että tämänlainen tilanne on vielä sovelias. Ehdotus on ehdotus. Ja että jos kukaan ei koskaan ehdottelisi niin ei syntyisi lapsia. Ja jollain tasolla tämä on totta. Vasta raiskausta katsotaan "tosiasiallisena". Seksuaalinen häirintä on kuitenkin tätä laajempi käsite. On itse asiassa vaikeaa nähdä onko Halla-ahon kohtaaman homon kohdalla tämä raja ylitetty. Se on mahdollista. Ja se on sitä myös naisten kohdalla. Ehdottelussa on asteita. Kohteliaisuus ja ihmisten tunteminen vaikuttavat tyylivalintojen sopivuuteen. Nyrkkisääntönä minulla asiaan on se, että jos ehdottelun lauseet ja asenteet lisäävät mahdollisuutta saada ystävällisen vastareaktion - ja kenties jopa seksiä - se on tilanteenmukainen. Mutta jos lause lisää mahdollisuutta saada korvilleen se on todennäköisesti seksuaalista häirintää. On toki vaikeaa sanoa missä vaiheessa imarteleva pyyntö muuttuu eksaktisti epäkohteliaisuudeksi. Ja milloin epäkohteliaisuus muuttuu rikolliseksi. Mutta se, että erot ovat harmaasävyiset eivät tee niitä olemattomiksi. Siksi Halla-ahon pahastuminen on ymmärrettävä.

Kuitenkin jos katsotaan emotionaalisia reaktioita, reaktiot ovat samalla yliampuvia että jollain epäeettisellä tavalla ymmärrettäviä. Halla-ahokin sai pahastumista koska hän kertoi siitä miten "Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko sitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino." Reaktio on kieltämättä väkivaltainen ja tätä kautta kohu on ymmärrettävä. Ja tämä osio nostikin Halla-ahon negatiivisen julkisuuden keskiöön.

Mieleen ei kuitenkaan voi olla tulematta tässä yhteydessä Katja Kettu. Hän esitti"Voima 8/2009" -lehdessä omakohtaisiin kokemuksiinsa nojaavan tilannekuvauksen. Hänen ystäviään on raiskattu ja hän on itse kohdannut väkivaltaa. Hän on huomannut että ensimmäinen asia näissä on ollut kysely siitä onko jotenkin provosoinut tilannetta. "Jostain syystä raiskatun tai raiskausyrityksen kohteeksi joutuneen täytyy yhä vakuutella omaa viattomuuttaan tapahtumassa. Suomessa julkisessakin keskustelussakin elää myytti, jonka mukaan humalassa nainen on itse syypää rangaistukseen. Samn logiikan mukaan vanhuksia ja vammaisia suorastaan pitää potkia, mitäs ovat niin ankean vähäväkisiä." Tunnereaktioltakaan ei voitu välttyä. Sillä seksuaalinen häirintä herättää sellaisia. Koska ilmiö on vakava. Ketju jatkoikin asiasta hyvin Halla-ahomaisella asenteella ; "Kehotankin päättäjiä astumaan keskiajalta valistuksen valoon. Ehdotukseni on, että otamme käyttöön tohtori Joseph-Ignace Guillotinen 1700 -luvulla keksimän kätevän leikkurin. Sen avulla voitaisiin ikään kuin takavarikoida rikoksentekovälineet valtion haltuun. Alkaisi se raiskaamisen ilokin laantumaan, kun vaarana olisi menettää se kaikkein kallein lelu."

Onkin mielenkiintoista miten feminismi ja perussuomalainen maahanmututokriitikko usein asetetaan eri puolille. Mutta tässä tilanteessa Katja Kettu ja Jussi Halla-aho voisivat jakaa keskenään samastumiskokemuksia kertomuksillaan seksuaalisesta häirinnästä. (Siitä huolimatta että sekä feministit että maahanmuuttokriitikot ymmärtävät tässä tilanteessa, että klähmintärikoksen ja raiskauksen välillä on vakavuusasteita. Ja molemmat myös nojaavat argumenteissaan tämän aivan relevantin erottelun varaan monissa kohdissa.)

Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.

Venäjän tulee Euroopan neuvoston jäsenenä noudattaa allekirjoittamaansa Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Mikäli Norjan ja Suomen rajaviranomaiset ovat tehtäviensä tasalla, Venäjällä vuosikausia oleskellut voi nähdäkseni hakea Suomesta turvapaikkaa vain vetoamalla siihen, että häntä vainotaan Venäjällä, olipa hänen alkuperäinen kansalaisuutensa mikä hyvänsä.

Ei tämän toteamiseen mitään sopimusmuutoshankkeita tarvita. Poliittisten irtopisteiden keräilyyn vain.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa vaatii Uuden Suomen blogikirjoituksessa hallitukselta nyt metropolipolitiikkaa ja koulutussäästöjen siirtoa pääkaupunkiseudun korkeakouluilta pois.

On mustavalkoista väittää, että vain pääkaupunkiseutu menestyy, kasvaa ja tuottaa. Kyllä, sieltä löytyy koulutettua väestöä, valtion työpaikat ja vahvat osaamiskeskittymät, mutta myös maakunnista tulee Suomen kasvu ja tulevaisuus.

Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi tänään tutkimuksen jonka mukaan selvä enemmistö suomalaisista katsoo, että koko Suomi hyötyy elinvoimaisesta maaseudusta. Koko väestöstä tällä kannalla on 72 % ja pk-yrittäjistä 76% . Me tarvitsemme vahvat maakunnat, joiden elinvoiman vetureina toimivat korkeakoulut. Pääkaupunkiseudun lisäksi Suomesta löytyy myös kasvukäytäviä ja kuntia, joista voisi tulla uusi nousu. Laatua on muuallakin. Näille alueille on annettava mahdollisuus.

Meillä Vaasan yliopistossa on vain noin 5000 opiskelijaa, mutta Pohjanmaan energiaklusteri on Euroopan huippua, kauppatiede kysyttyä ja Helsingin sairaanhoitopiiri halusi tilata meiltä sosiaali- ja terveyshallintotieteen koulutusta. Tulisiko tämä pieni, mutta laadukas yliopistoni lakkauttaa?

Suomen korkeakoulujen menestys kansainvälisissä vertailussa on tärkeää, mutta ei se saa olla ainoa tavoite. On hienoa, että Suomen tutkijoiden artikkelit menestyvät kansainvälisissä tutkijagaaloissa, mutta yhä enemmän tulisi nyt arvostaa sitä kuinka suuri merkitys monipuolisella korkeakouluverkostolla ja alueen vahvuuksista lähtevällä korkeakoulutuksella on ollut maamme kasvulle. Tavoite on luoda laadukasta tutkimusta, innovaatioita ja osaavaa työvoimaa ympäri Suomen. Maakunnat on saatava kansainvälistymään ja kasvuyritysten osaamista on vietävä rohkeammin kansainvälisille markkinoille.

Kyllä kokoomus yllättyi, kun keskustan ministerit Tiilikainen ja Rehn ilmoittivat, että Sipilän hallitus lähtee tukemaan Raide-Jokerin rakentamista pääkaupunkiseudulle. Sipilän hallitus tukee ja vauhdittaa asuntojen rakentamista pääkaupunkiseudulle ja tukee myös metropolipolitiikkaa. Vastakkainasettelun aika on nyt ohi. Suomi on niin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, että kasvua tarvitaan sekä maakunnista että pääkaupunkiseudulta. Se on Sari sekä-että, ei joko-tai.

Sote-uudistuksesta ei saa nyt tehdä mitään hallintomörköä. Hallinnon paisuttelulla pelottelu on harhaanjohtavaa. Hyvinvointierot kasvavat ja siksi sote-uudistusta tehdään paremmat palvelut edellä. Nyt tehdään rohkeita panostuksia ennaltaehkäisyyn ja samalla luodaan selkeä ja demokraattinen aluehallinto.

Kokoomus lähtee valitettavasti jälleen keulimaan kaksilla rattailla. Hallitusneuvotteluissa kokoomus ja keskusta vaativat ja saivat tätä kylmää ja kovaa leikkauslinjaa, joka osuu meistä jokaiseen. Minäkin toivon, että koulutusleikkaukset pienennetään ja sivistystä puolustetaan. Valtion velka kuitenkin kasvaa ja talouden realiteetit ottaen huomioon tietää myös edustaja Sarkomaa, että kehysriihessä ei juuri juhlita. Pöydällä ei ole juhlakakkua, jota jakaa.

Seuraavat kuukaudet näyttävät, että pystyykö kokoomus taaskaan pitämään sovitusta sote-uudistuksesta kiinni. Tämä alkaa pelottavasti samoin kuin surkuhupaisan surkealla sinipunahallituksella. Onko kokoomus vieläkään sisäistänyt, että he ovat nyt pienin hallituspuolue? Kokoomuksen rivikansanedustajilta ja ex-ministereiltä on luvassa lisää Sarkomaan kaltaisia ulostuloja ja pian neliraaja-jarrutus on valmiina alkamaan. Se ei olisi Suomen etu.

http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211531-kehysriihessa-hallituksen-tehtava-metropolipolitiikkaloikka

Suomessa lähetetään vähintään 300- 400 uutislähetystä joka päivä. Nyt kerrottiin mm että maassa on 1500 työtöntä tohtoria. Mainittiinkohan kertaakaan kuinka monta tohtoria käy töissä.

Väitetään, että pohjois- Koreassa tiedonvälitys on yksipuolista.

Olipa pysäyttävä uutinen illan MTV -uutisissa: Onko alallasi töitä viiden vuoden päästä? Sitten ohjattiin katsomaan työvoimatarvetta aloittain. 

Kyllä minä katsoin ja varmaan moni muukin.

Mitäpä näkyi ja näkyy?

Jos on uutistietoon luottamista, niin hoiva-alaa odottaa ylitarjonta. Räikeä ylitarjonta.

Miten tuo menee yks yhteen sen kanssa, kun toisaalla tohkataan ikäihmisten kasvavasta hoivan tarpeesta? On niin hankala huoltosuhdekin.  Edellisen hallituksen pääministeri Kataisella se oli oikeinkin iso  asia. Ja on sitä jonkun sortin työvoimapulastakin puhuttu. Että esim. sen takia maahanmuuttajia tarvittaisiin.

Onko tämä MTV -uutinen tälle nykyiselle hallitukselle, joka sotea aikoo uudistaa, myös uutinen? Vai onko niin, että ovat tämän jo lupauksissaan palveluiden asiakaslähtöisestä järjestämisestä hyvinkin ottaneet huomioon. Että ei olekaan enää niin huutavaa palvelujen tarvetta. Ja jos jotain pientä syrjäkylien vanhuksilla on, niin ovatko ajatelleet, että etähoivalla siitä selvitään.

Olen taas viimepäivinä seurannut suurta vastakkainasettelua jossa vastakkain asetetaan ns. "rasistit" ja "suvakit". Inhoan näitä nimityksiä, mutta käytetään niitä nyt kun ne ovat keskusteluissa niin vahvasti esillä. Seuraan keskustelua vierestä erittäin surullisena. Itse vähemmistön edustajana Suomessa, Suomalaisena tiedän mitä rasismi on ja mitkä ovat pahimmillaan sen seuraukset. Olen joutunut kohtaamaan rasismia pienestä asti, minua on mm. syljetty ja lyöty lapsena vain sen takia, että olen romani, joten tiedän kyllä hyvin mitä rasismi on. Tämän kerron siksi, että haluan säästää sinut turhalta vaivalta ennenkuin isket minua leimakirveellä, en ole rasisti, olen realisti. Olen Suomalainen, esi-isäni ovat puolustaneet tätä maata ja lunastaneet sen itsenäisyyden aivan kuten kuka tahansa Suomalainen. Tämä maa on minulle rakas, sitä ei myydä eikä anneta. Siksi minun oikeustajuuni ei mahdu se, että nuoret miehet tulevat tänne jättäen taakseen kaikista heikoimmat. He saavat kaiken ilmaiseksi silti he valittavat, tappelevat ja tekevät rikoksia, toimisitko sinä samalla tavalla hädässä? Ns. "suvaitsevaiset" ihmiset puolustavat henkeen ja vereen näitä ihmisiä vaikka he tekisivät mitä kauheuksia. Nämä "suvaitsevaistoon" kuuluvat ihmiset ovat korottaneet itsensä meitä tavallisia tallaajia korkeammalle tehden itsestään paremman ihmisen kuin se joka uskaltaa väittää heille vastaan. Silti en ole koskaan kuullut heidän puhuvan yhtä suurella tarmolla ja intohimolla sanaakaan kilometrien pituisista leipäjonoista, kärsivistä vanhuksista, veteraanien uhrauksista, uupuneista hoitajista, nuorten pahoinvoinnista, lapsiperheiden hädästä arjessa, poliisien alimiehityksestä, kodittomista sekä muista epäkohdista yhteiskunnassamme. He etsivät ongelmia valtamerien takaa huomaamatta epäkohtia sielmiensä alla. He elävät niin valtavassa kuplassa, etteivät näe niitä ihmisiä jotka joutuvat arjessaan kohtaamaan ongelmia nuorista turvapaikahakija miehistä.

Moni ystäväni joka on ollut aikaisemmin äärimmäisen suvaitsevainen on muuttunut ja muuttanut kantaansa viimeaikoina, aivan kuin heidän silmänsä olisi avautuneet. Eivät he ole tehneet mitään väärin he ovat vain huomanneet sen kuinka heidän hyvyyttään käytetään häpeämättömästi hyväksi. He ovat katselleet ympärilleen ja luoneet kokemansa perusteella uusia mielipiteitä.

Tämä kansainvaellus on aikaan saanut sen, että maahamme on tullut paljon ihmisiä joista me emme tiedä yhtään mitään. Tämä on fakta jota ei pysty pois sulkemaan edes viranomaiset. On siis selvää, että tänne on tullut ihmisiä joilla on oikeasti hätä, he pakenevat henkensä uhalla ja sen kyllä näkee heidän käytöksestään. He osaavat osoittaa kiitollisuutta saamastaan avusta ja turvasta. Juuri näille ihmisille ovemme on auki ja apuamme tarjotaan puhtaalla ja avaralla sydämellä. Sitten on se toinen röyhkeä osa ihmisiä, jotka valittavat, purnaavat, tappelevat, tekevät rikoksia ja aiheuttavat ongelmia, ennenkaikkea itselleen, siitä on turha syyttää Suomalaisia. On aivan käsittämätöntä ihmetellä sitä, että asenteet näitä ihmisiä kohtaan ovat koventuneet. Kyllä ovat, ja sen he aiheuttavat itse käytöksellään. Ongelma ei ole Suomalaisissa, näemme vain kuinka nämä ihmiset käyttäytyvät ja luomme käyttäytymis ja toimintamallimme sen pohjalta. He itse kaivavat ns. kuoppaa itsensä sekä niiden ihmisten jalkojen alle jotka ovat täällä oikeasti apua hakemassa. Nyt tarvittaisiin myös sitä, että ne turvapaikanhakijoista jotka ovat täällä oikeasti avun tarpeessa sanoisivat oman itsensä tähden, että nyt saa riittä! Heidän itsensä tarvitsee nyt sanoutua selkeästi irti näistä "elintasosurffareista" sekä heidän tekeleistään. Se ei ole Suomalaisten vika, että nämä nuoret miehet eivät osaa käyttäytyä, eivätkä kunnioita meidän lakia eivätkä yhteisiä pelisääntöjä, kuten sitä, että meillä Suomessa jokaisella on 100% oikeus omaan kehoonsa. Suomalaiset ovat reilua, rehellistä ja suoraselkäistä kansaa, kyllä me apuamme annamme iloisin mielin juuri niille jotka ottavat sen kiitollisena vastaan, eivätkä hyväksikäytä hyvyyttämme.

Nyt jos koskaan tarvitsemme rakentavaa keskustelua sekä järkeviä toimia, emme tarvitse vastakkainasettelua. Ihminen merkataan oman käytöksensä perusteella. Niin hyvässä kuin pahassa ihminen on omien valintojen ja tekojensa summa.

Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Mitä suurempi huijaus sitä kauemmin se voi näköjään jatkua, ja mitä tekevät vallan vahtikoirat? - seuraavat vain etäältä ja kirjoittavat tarkoitushakuista juttua tragediasta.

Suomi velkaantuu valtion takuuhinta järjestelmällä joka on koplattu tuulisähkölle, - markkinaehtoinen takuuhinta, - syöttötariffi takaa yli 150% voiton tuulisähkön myynnistä tuulivoima bisneksessä. -Häpeällinen järjestely ja oma-etu koplaus on nyt EU:n paras bisnes.

Kilpailu hyville apajille pääsystä on raakaa ja kaikki keinot on käytössä, on lahjontaa, uhkailua ja kiristystä. Osa mediasta herkuttelee tilanteella, lähiasukkaiden hätä ja kärsimykset on otsikoissa hyvin esillä ja kerää asiasta kiinnostuneita lehden ostajia. Fortum myi sähkönsiirron monopolin ulos Suomesta ja suunnittelee tuulivoimabisneksestä lisäpotkua tuloksen tekemiseen julkisilla varoilla.

- Kahtia silpoutunut merikotka tuulivoimalan alla värikuvana lehdessä saa luonnonsuojelijat lehden lukijoiksi. Mutta vastuulliset viranomaiset ovat jääneet medialta suojaan vaikka rakennusluvat on vastoin asetuksia aikaansaatu, ja liian lähellä asuinalueita ja muuttolintujen reiteillä rannikolla. Rakentamista jatketaan vaikka tuulivoima katastrofia ei saa korjattua tuplaamalla jo syntynyttä vahinkoa.

Valtio velkaantuu jatkuvasti lisää mm. tuulivoimatuen maksajana. Kansainvälinen laki määrittelee kunniattoman velan seuraavasti: "kunniattomalla velalla tarkoitetaan esimerkiksi kansallista velkaa, jonka hallitus on ottanut kansalaisten nimiin tarkoituksissa, jotka eivät palvele kansalaisten etuja". Tuulivoimalat eivät ole suomalaisille etu, eivätkä ne vähennä työttömyyttä Suomessa.

Tuulivoimalat ovat haitta sähköntuotannossa, ja ihmisille ja eläimille terveys- ja ympäristöhaitta. Ulkomaiset matkailijatkaan eivät halua rentoutua tuulivoimapuistoissa. 

Ajetun energiapolitiikan ja tutkitun tiedon ristiriita selittää sitä, miksi mielipide-ilmastoa yritetään nyt muokata ns. tutkimustiedolla. Nyt on kova halu kieltää yksityiseltä ihmiseltä kaavoituksesta valittaminen asetuksen voimalla, ja totuudenvastaisen selvityksen osoittaminen kaavoituksessa kielletään.

Kun energiapolitiikka on ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa, eikä politiikkaa haluta muuttaa, yritetään muuttaa tutkittua tietoa tai sitä vähätellään, eikä julkaista avoimesti. Kuka enää luottaa esim. VTT:n tai TTL:n tilaustutkimuksiin, joita tuulivoimatoimijat omaksi edukseen ostavat ja suurin otsikoin mediassa julkaisevat.

Vai oliko vaan tarkoituksena esittää todisteita yliopistojen, tieteen ja tutkimuksen tarpeettomuudesta, jos ensin muokataan mielipiteet tutkimuksille vastaisiksi ja siten saadaan oikeutus leikata tieteeltä tutkimusrahat pois. 

Tuulivoimalat sairastuttaa lähialueen asukkaat on jo muualta saatu tutkimustieto, eikä sen tutkimiseen suomalaisten ole enää pakko satsata, kun nämä rakennetut tuulivoimala-alueet jo todistavat saman tuloksen. Fiksuimmat perheet siirtyivät turvallisemman matkan päähän tuulivoimala-alueesta heti ensioireiden jälkeen. 

Haluaako hallitus pakkosiirtää haja-asutuksen tiiviiksi yhdyskunnaksi valtavien markettien viereen tällä "lähde pois tai sairastu" tuulivoima politiikalla.

Helsinkiläisiä peloteltiin Ylen uutisten julkaisemalla ilmatieteenlaitoksen tietokonemallinnus uutisella, jonka mukaan vedenkorkeus nousee tulevaisuudessa yli 4 metriä Helsingin edustalla, aiemmin uutisoitiin  aikomus rakentaa Helsingin edustalle myös tuulivoimaloita. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään kaikki voitava.

Tuulivoiman hyväksyttävyyttä ajetaan ala-arvoisesti käänteisellä sosiaalipolitiikalla Suomessa, ei oikein muuta voi sanoa.

Meidän eläkeläisten etuja ei aja mikään puolue eikä ay-liikekään. Nyt olisi korkea aika kaikkien puolueiden eläkeläisten liittoutua yhteen ajamaan  pitkälti yli miljoonan eläkeläisen etuja. Sillä olisi valtava painoarvo vaaleissa.

MOT:in maanantainen  (8.2.2016 klo 20:00) TV-ohjelma: ”Eläkeläisköyhälistö kyykkyyn”  toimikoon alustuksena ja virikkeenä.  Kimmo Kiljunen,Heikki Ranki,  Olli Pusa  ja  Raimo Ilaskivi ovat oikealla asialla.

Kansanedustaja Toimi Kankaanniemikin otti kiitettävästi äskettäin kantaa eläkeläisten asiaan blogissaan.  - Eläkeläiset eivät saa olla mikään tuottamaton kuluerä ja rasite budjetoinnissa , vaan heillä on paljon annettavaa elämän kokemusta, viisautta ja tieto-taitoa siirrettäväksi seuraavallekin sukupolvelle.                                                                                                                                     

Näinkö ahne nykypolvi kunnioittaa sodan jälkeisen sukupolven aikaansaannoksia ja uhrautuvaa ja pyyteetöntä työtä  Suomen hyväksi?

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-elakelaiskoyhalisto-kyykkyyn-822016

http://areena.yle.fi/1-3179037

http://areena.yle.fi/1-3295707
 
NYT  OLISI  AY:NKIN   aika näyttää  entisille  jäsenilleen, että  ay-liike huolehtii myös heistä heidän eläkkeellä ollessaan eikä pelkästään palkansaajista ja työtätekevistä jäsenistään.

http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210668-kimmo-kiljunen-...

YHTEENVETO:  Kaikkien puolueiden eläkeläiset liittykää yhteen etujanne puolustamaan!

Olen muutaman kerran kuullut lausumia siitä että mikään ei ole niin kauhea kuin eetikko. Eetikot käsittelevätkin usein hyvin inhottavia asioita ja keksivät niitä lisää. Nämä ovat yleensä osa argumentointia. Hyvin provokatiivisia argumentteja esitteleviä eetikoita on paljon. Tähän on syy.

Otan heistä esimerkiksi John DanaherinkuvauksenDavid Benatarista: "Benatar is a consistently provocative, and annoyingly careful, philosopher so I was intrigued. In the past, he has defended the anti-natalist thesis that coming into existence is a great harm, and more recently he has defended the notion of anti-male sexism. It is no surprise then to find that this particular paper defends an equally controversial conclusion, namely: that if we accept the permissibility of causal sex, we will struggle to explain the wrongness of paedophilia and rape."

Syynä on tavallaan se, että etiikka on usein otteeltaan analyyttistä. Tämä tarkoittaa sitä, että etiikan taustaperiaatteet otetaan käyttöön ja seurataan sitä minne ne sitten vievätkään. Ja tämä eroaa usein siitä miten tavallinen ihminen lähestyy näitä samoja eettisiä argumentteja. On tavallista, että ihmisellä on mielessään tietynlainen johtopäätös. Ja hän sitten hakee tätä tukevia analyysejä. Ja kun johtopäätös on oikea niin näiden ajatusten taustapremissit saavat tukea. ; Käytännössä moni kuitenkin ottaa taustaperiaatteen joka hyväksytään yhtäällä ja soveltaa sitä jossain muualla. Ja näin saadaan selville että kenties tämä kauniiksi hyväksytty periaate onkin itse asiassa jossain muualla aika omituinen, häijy ja jopa moraaliton.

Jossain määrin tämä liittyy debattiin johon jouduin ottamaan osaa muutama vuosi sitten. Silloin aiheena oli se, että pitääkö filosofin olla sitoutunut niihin premisseihin joita esittää. Mielestäni ei. Moni katsoo että olisi ensiarvoisen tärkeää seurata omaa sydäntään ja maailmankuvaansa ja käyttää periaatteita joihin uskoo. Minä nautin enemmän siitä että otan toisten hyväksymiä periaatteita ja löydän miten ne ovat rikki ja sitten demonstroin mitä seuraamuksia näistä on.

Tämänlainen moraalianalyysi tiivistyy kenties parhaiten yhteen kohujulkaisuun.

Turun Sanomat uutisoi 2.3. 2012 siitä miten"Lääketieteen etiikkaan keskittyvässä tieteellisessä aikakauskirjassa on julkaistu artikkeli, jossa ehdotetaan vastasyntyneiden surmaamisen laillistamista. Tutkijat katsovat, että sikiön abortoimisella ja vastasyntyneen surmaamisella ei ole periaatteellista eroa." Tämä nostatti paljon melko vihaista keskustelua. Tähän artikkeliin on viitattu säännöllisen epäsäännöllisesti. (Nykyään moni kai laskee viittauksille paljonkin arvoa. Tuskin kuitenkaan vihaisia blogauksia lasketaan...) Esimerkiksi kirkollinen ei-äärifundamentalistilahokaista-edustava Hannu Kiuru viittasi 27. 4. 2015 siihen miten hänkin on pöyristynyt tutkimuksesta. Hän reagoi jopa jutun saanutta kohua "En yhtään ihmettele tappouhkauksia. Asiantuntijaparat saisivat näin maistaa omaa lääkettään. Asennevamma kun on paljon pelottavampi vammautumisen muoto kuin kehitysvamma." Itse en ymmärrä miten joku voi vakavasti olla kategorisesti "pro life" ja samalla "pro tappouhkaus". Mutta ymmärrän kuitenkin pahastumisen.

Reagoijat viittaavat yleensä lehtijuttuihin. On itse asiassa selvää että harva on jaksanut kuitenkaan lukea mitä itse artikkeli todella sanoo. Tavallaan. Tämä voi tietenkin olla vaikeaa jos elää käsityksessä jossa etiikka on sitä että esitetään moraalisia johtopäätöksiä moraalisista premisseistä.

Antonio Giublinin ja Francesca Minervan"After-Birth Abortion: Why Should the Baby Live?"on luettavissa sellaisenaan. Tätä kautta voidaan varmistaa mitä kaikkea he ovat sanoneet tai eivät ole sanoneet.
1:Lisäksi voi olla kiinnostavaa lukea julkaisijan kannanotto julkaisemiselle. Oma pointtini alleviivaa siellä lausuttua "Many people will and have disagreed with these arguments. However, the goal of the Journal of Medical Ethics is not to present the Truth or promote some one moral view. It is to present well reasoned argument based on widely accepted premises. The authors provocatively argue that there is no moral difference between a fetus and a newborn. Their capacities are relevantly similar. If abortion is permissible, infanticide should be permissible. The authors proceed logically from premises which many people accept to a conclusion that many of those people would reject."

Kaikki tiivistyy tavallaan siihen että Giublini ja Minerva rakentavat aivan uudenlaisen konseptin "after-birth abortion". Termin voisi kääntää jälkiabortiksi. Ja on selvää että se on hyvin omituinen. Se kelpaa arkikielisenä sellaisenaan vitsiksi käsitteen oksymoroniluonteen vuoksi ; On omituista väittää että abortti voisi tapahtua synnytyksen jälkeen koska tavallisesti abortti määritetään raskauden keskeytykseksi. Tämä itse asiassa sanotaan itse analyysissäkin "We propose to call this practice “after birth abortion”, rather than “infanticide”, to emphasise that the moral status of the individual killed, is comparable with that of a fetus…rather than to that of a child." Tämä ratkaisu oikeutetaan määrittelemällä persoona."We take ‘person’ to mean an individual who is capable of attributing to her own existence some (at least) basic value such that being deprived of this existence represents a loss to her. This means that many non-human animals and mentally retarded human individuals are persons, but that all the individuals who are not in the condition of attributing any value to their own existence are not persons." Persoona on tässä selkeästi hyvin laaja. Eläimetkin ovat persoonia. Tämä vahvistaa argumenttia siinä mielessä että jos lapsensurma onnistuisi vain jollain hyvin spesifillä persoonan määritelmällä niin se vaikuttaisi helpommin kuriositeetilta.

Sen jälkeen se tekee, karkeistaen sanoen seuraavaa (oikeasti se on hieman mutkikkaampaa, mutta karkeistukseni tiivistää mielestäni oleellisen ja tekee tämän tavalla joka on kansantajuisesti mahdollista ymmärtää...);
Oletus 1: Aborttikeskustelussa on saatu ilmi se että tiettyjen maailmankuvien etiikassa on asiallista surmata ei-persoonia. Ja tämä on mahdollista vaikka he olisivat potentiaalisia persoonia.
Oletus 2: Sikiö ja vastasyntynyt ovat tässä keskenään samanlaisia, analogisia siinä mielessä että kumpikaan ei ole persoona.
Johtopäätös; Näin ollen syntymää edeltävä ja syntymän jälkeinen abortti ovat mahdollisia.

Näin ollen jälkiabortti oikeutetaan aika vahvasti sitä kautta että varsinainenkin abortti hyväksytään. Lisäksi persoonan määrittely on siitä kiinnostaa, että eutanasia menettää oikeutustaan koska eutanasia on persoonan reaktio omaan kärsimykseensä. Se ei vertaudu aborttiin koska kyse ei enää ole ei-persoonasta.
1: Voisi jopa sanoa häijysti ja arvottaen, aborttia ei tehdä sikiön parhaaksi, toisin kuin eutanasia. Tosin joskus vakavasti sairaan sikiön kohdalla ajatus eutanasiasta ei tosiasiassa liene aivan mahdoton teema. Silloin ainut epäanalogia eutanasiaan on se, että ei noudateta vauvan tietoista pyyntöä vaan vanhempien tahtoa. Tämä ero ei ole välttämättä oleellinen. Mutta on kenties hyvä siirtyä tämän sivuraidehyppäyksen sijasta takaisin asiaan.

Mitä tämä sitten voi merkitä?

Ongelman voi purkaa koherentiksi monella tavalla:
1: Jälkiaborttitulkinta ; Tulkitsija sitoutuu argumentin persoonan määrittelyyn ja siihen että abortti on hyvä asia. Tällöin argumentti antaa tukea sille vaihtoehdolle että jos argumentti on validi abortin kohdalla niin sitten vastasyntyneenkin tuhoaminen olisi mahdollista. Sopii mielestäni sinulle lähinnä jos sukunimesi on Mengele.
2: Abortinhylkäys. Kun aborttiargumenteista on näin epämiellyttäviä seurauksia niin sitten tämä ajatus lastensurmien oikeutuksesta onkin itse asiassa syy olla ottamatta aborttia. Kun argumentisto johtaa tuollaiseen pahuuteen kuin lastensurma niin kenties aborttiasiassa onkin sitten jäänyt jotain oleellisia taustaoletuksia huomaamatta. Sopii mielestäni sinulle jos olet vaikka tietyllä tavalla kristitty.
3: Kolmas keino on hylätä persoonan määrittely. Tämä on siitä kiinnostava vaihtoehto että abortin kannattajat ovat usein määritelleet sikiötä erilaiseksi kuin syntyneen. (Usein raja vedetään kohdussa olevan sikiön sisällä. Esimerkiksi hermoston toimintaan liittyvät kysymykset voivat vetää rajan tuntevan ja ei-tuntevan solukasan välillä.) Koska tämä argumentti nojaa analogisuuteen on ikään kuin vakiona tarjolla useitakin taustanäkemyksiä jonka vuoksi jo syntynyt onkin oleellisesti erilainen kuin vaikka aivan ensimmäisten raskauskuukausien aikainen sikiö. Sopii jos kannatat aborttia mutta dissaat lapsensurmaamista.

Kun kohua ja tappouhkauksia herättänyt tutkimus, jota on kauhisteltu ammattipastorienkin voimin kauan ja säännöllisesti otetaan viileästi analyysiin, huomataan että kyse on "lapsensurmalakialoitteen" sijasta jotain muuta. Jotain joka itse asiassa sanotaan itse tutkimuksessakin, aivan alkupuolella ;"A serious philosophical problem arises when the same conditions that would have justified abortion become known after birth. In such cases, we need to assess facts in order to decide whether the same arguments that apply to killing a human fetus can also be consistently applied to killing a newborn human." Itse en ymmärrä miksi pitää tappouhata eetikoita jotka itse asiassa tavallaan tuovat ilmoille yhdenlaisen uuden abortinvastaisen argumentin. Ilmeisesti provokatiiviset klikkiotsikot painavat enemmän kuin se mitä eetikot ovat itse sanoneet ja tarkoittaneet. Ja mitä heidän julkaisunsa ylipäätään tarkoittaa...

Politiikan universaalinen läsnäolo,  esi-isien veren haju, suuruuden hulluus, rasismi, rodullinen ylemmyys sekä murhanhimoinen nihilismi saa paljaan pedon  tulemaan totalitaarisen järjestyksen johtaja-aatteesta hulluksi. Paljas peto haaveilee yli-ihmisen hahmosta, korporaatiosta, kansallisesta yhtenäisyydestä, hierarkisen systeemin järjestyksestä. Siihen sisältyvät järjestys, uskollisuus ja kuuliaisuus, velvollisuus, uhrautuminen sekä sokea johtajan seuraaminen mielettömyyden vyöhykkeelle, jossa millään tapahtumalla ei ole järjellistä merkitystä. Toisen ihmisen voi helposti tuhota ilman omatuntoa, jos tapahtumalle ei anneta järjellistä merkitystä. Viha sivistyneistöä kohtaan alkaa yliopistojen alas painamisella, vähän myöhemmin poltetaan intellektuellien kirjoitamat oppikirjat valtavalla roviolla.  Sitten palavat  aidot ihmiset poliittisen mielivallan liekillä. Soihtua kantava tyyppi kostuttaa huulensa esi-isien mystiseen vereen haistellen sitä tylpällä nenällään.

Väkivallan estetisointi on aseiden ja ajatusten kaunistelua. Kauneudesta tehdään ihmishirviöiden toimesta kaikkein kauheimpien rikosten äänetön kumppani. Sattuman ajoittamat joukkoteloitukset, normaalien persoonien tekeminen tyhjiksi, tarkoituksettoman työn tekeminen tappavaksi, ihmisten järjetön silpominen.  Yhdenmukaisen joukon saaminen katoamaan kauniisti on toiminnan ja tapahtuman tekemistä politiikaksi, johon kauneus on kiedottu ihmisten mieliä kiihottavalla tavalla. Rajatonta valtaa, kohtuuttomia rangaistuksia, ihmiseläimestä kumpuavia rivoja toiveita ja haluja, ennakkoluulojen mystinen avaruus, vitaalisen lihaksiston voitto järjen ohuesta kalvosta. Silloin ei enää ihmisen surkeus  kaipaa suurimman saatanan kehotusta pahaan. Ilman kunnollista karvoitusta oleva rappeutunut ihminen ensin mittaa ja sitten punnitsee kohteen älynsä antamalla valtakirjalla. Tuloksen tuomalla sivistyksellä ei ole väliä, sillä sota polttaa  kaiken hyvän tehden maan autioksi miellyttävästä hyväilystä ja kosketuksesta.

Ihmisarvo ei kiinnosta kansaa, sille riittää ilmainen sateenvarjo ja kiva ilmapallo. Kansa haluaa seurata jotakin johtajaa valottomaan kuiluun, jossa ei ole hyvinvointia, viheriöivää kotiseutua, auringonpaistetta, vilpoisia varjoja, mielekästä työtä, ystävällisiä ihmisiä, raikasta tuulta ja mukavia valkoisia pilviä. Laattamaisen ihmismassan yksittäinen jäsen haluaa pitää ja hallinnoida söpöä lemmikkieläintä, koska hänellä on oikeus tuhota eläin laillisesti. Syödä valaan lihaa ja juoda porsaan verta.  Siitä on lyhyt poliittinen matka toisten ihmisten mielivaltaiseen tuhoamiseen. Tarvitaan vain joitakin paisuneita poliitikoita, muutamia järjettömiä ajatuksia, vähän totuutta vailla totuusarvoa, hiukan turmeltunutta oopperaa, näytelmää, lavastusta sekä kirjallisuutta ja runoutta. Sitten ruoskaniskut ja nyrkit syrjäyttävät poliittiset keskustelut. Yhteiskunnan normalisoitua brutaalin väkivallan kukaan ei ole turvassa.           

Vuonna 1896 Italian sivistyneet aseet hävisivät Adowan taistelussa Etiopian sotavoimille. Francesco Crispin hallitus joutui eroamaan. Siitä kumpusi myöhemmin järjetöntä väkivaltaa.

Kirjoitin ensimmäisen blogini US-puheenvuoroon runsaat viisi vuotta sitten. Olin jo aikaisemmin usean vuoden ajan seurannut Puheenvuoroa ja kommentoinutkin pari vuotta. Koko ajan omalla nimelläni. Asiat, joita Puheenvuorossa käsiteltiin kiinnostivat minua ja lopulta sitten uskalsin kirjoittaa ensimmäisen blogini. Aluksi kirjoittelin vain silloin tällöin. Näin jälkeenpäin on helppo havaita, että kirjoittaminen koukuttaa.

Olen ikäni seurannut kotimaan puoluepolitiikkaa. Toisella silmällä olen myös aina seurannut Saksan politiikkaa ja Saksan mediaa asuttuani siellä useampia vuosia. Olen tällä palstalla yrittänyt tuoda keskusteluun näkökohtia Suomen sisäpolitiikasta, mutta myös Saksan ja Euroopan politiikasta. Usein asioita, joita Suomen media ei ole keskusteluun nostanut tai asioista, jotka ovat Suomen mediassa  jääneet ikäänkuin syrjään.

Kirjoittamisestani on tullut minulle harrastus. Kiitän siitä mahdollisuudesta US-puheenvuoroa erinomaisena keskustelualustana. Näin on helppo todeta useamman sadan blogi-avauksen kirjoittajana ja tuhansien kommenttien saajana. Erityisen ylpeä itsestäni olen siitä, että ilmeisesti olen noudattanut Puheenvuoron keskusteluohjeita hyvin, sillä en ole saanut näiden vuosien aikana yhtään huomautusta kirjoituksistani enkä kommenteistani, puhumattakaan siitä, että niitä olisi poistettu. Myöskään itse en yhtäkään kommentoijaa ole "bannannut". 

Kiitos kuuluu tietysti myös muille puheenvuoron blogisteille ja kaikille kommentoijille.

Eilisillan MOT -ohjelma käsitteli eläkeläisten köyhyysluisua valaisevasti. Nykyinen taitetun indeksin järjestelmä johtaa siihen, että mitä kauemmin elää sen enemmän ja nopeammin eläketulo pienenee suhteessa palkkatuloon.

Eläkkeiden lähtötaso on 60 prosenttia palkasta. Parissa vuosikymmenessä se alenee noin 40 prosentin tasoon. Tämä johtaa siihen, että lukuun ottamatta aivan suurituloisimpia eläkeläisiä, kaikki sata vuotta täyttäneet ovat köyhyysloukussa. Mitä kauemmin elää ja raihnaisemmaksi tulee, sen heikommin pystyy eläketuloilla laskunsa maksamaan.

Tämä johtaa väistämättä siihen, että yhä useampi ikäihminen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Se ei varmasti ole ollut eläkejärjestelmän alkuperäinen tarkoitus. Pysyvän korjauksen tähän tilanteeseen tuo ottamalla palkkaindeksi eläkkeiden korotusperusteeksi. Tällöin eläkeläisen tulotaso suhteessa palkkoihin pysyy samalla tasolla ja eläkeläisten nyt tarvitsemat tulonsiirrot vähenevät.

Eläkelaitokset tyrmäävät palkkaindeksin. Tehokkaimmin asialla lienee Työeläkevakuuttajat TELAn nykyinen toimitusjohtaja Suvi Anne Siimes. Hän väitti ohjelmassa, että eläkeläisten köyhyys johtuu aivan muista syistä mm. siitä, että eläkekertymä on ollut heikko, eikä vanhimmille eläkeläisille eläketuloa ole edes ennättänyt täyttä määrää karttua.

Painavin argumentti oli kuitenkin se, etteivät eläkemaksut riitä nykyistenkään eläkkeiden maksuun. Korotustarvetta on jopa niin, että maksuja on korotettava ainakin 25 prosentin tasoon palkkatulosta.

Tuo perustelu sivuttaa täysin sen, että eläkelaitosten sijoitustuotot ovat yli 10 miljardia vuodessa ja palkkaindeksin käyttöön otto ottaisi siitä vain muutaman sadan miljoonan siivun.

Eläkerastoissa on varoja nyt yli 180 miljardia. 20 vuodessa ne ovat viisinkertaistuneet, kun eläkkeet ovat samana ajanjaksona vain kaksinkertaistuneet. On totta, että eläkemaksut eivät kata eläkekuluja, mutta kun mukaan otetaan sijoitustuotot, kasvavat eläkerahastot edelleen eläkemenoja nopeammin ja saavuttavat korkoa korolle laskettuna hyvinkin 300 miljardin tason seuraavan 10 vuoden aikana.

Tilanteen muuttaminen on ainoastaan poliittisen tahdon asia. Kumpi on tärkeämpää: eläkerahastojen itseisarvoinen paisutus, vai eläkeläisten tulotason turvaaminen niin, että he normaalitapauksessa pystyvät kustantamaan elämänsä eläketuloillaan ilman yhteiskunnan lisäapua.

Poliitikot vetoavat yleisesti siihen, että palkkaindeksi suosii suurituloisia ja nyt on tärkeintä parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa. Tuosta kateuskertoimesta pitää luopua. Ei eläkeindeksillä voi mitenkään (Ei ole edes tarkoitus.) korjata niiden asemaa, joiden eläkkeiden lähtötaso on alun perin heikko. Siihen tarvitaan joka tapauksessa muita toimia.

Palkkaindeksin käyttöön otto merkitsee köyhyyttä lisäävän automaatin lopetusta. Se ei ole keneltäkään pois, vaan vähentää muita sosiaalimenoja, kuten toimeentulotukia, vastaavasti. Ei ole väärin, että yhteiskunta poistaa tahallaan aiheutetun köyhyysloukun. Varat siihen ovat olemassa. Toistaiseksi vain tahtoa on puuttunut.

Amerikkalainen nimeltä E. K. Strong julkaisi jo vuonna 1925 nimitykset: ominaisuudet, hyödyt, vastaväitteiden käsittely ja kaupan päättäminen. Hän keksi myös avoimet ja suljetut kysymykset. 

Harva myyjä tietää, että nuo on keksitty jo 90 vuotta sitten, mutta ne ovat edelleen käytössä kirjoittaa Heikki Luoma  http://www.mma.fi/blogi/hyva-myyja-haviaa-onnellisesti

Erityistä oli se, että myyntiä voi oppia. Se oli uutta 100 vuotta sitten. Vielä nykyään jotkut ovat sitä mieltä, että hyväksi myyjäksi synnytään eikä myymistä voi oppia.

Myytti huonosta myyntitaidosta tai syntymälahjasta on lähinnä sellaisten ihmisten luoma myytti, jotka eivät koskaan itse ole myyneet, koska he eivät kestäisi jatkuvaa torjuntaa ja vastoinkäymisiä tulematta onnettomiksi. Tai osin sellaisten jotka ovat  ovat myyneet jotain tiettyä ja yleistäneet siitä tietämättä muusta, he eivät ole myyneet systemaattisesti ja ammatikseen usealla eri alalla tai tuotteella.

Se joka sanoo, että ihan kaikki myynti on samanlaista tietää hyvin vähän asiasta. Samanlaista se ei ole koskaan.Tästä huolimatta yhdistäviä tekjiöitä löytyy ja usein enemmän kuin eriäviä.

Frank Bettgerin (s.1888) kirja Miten minusta tuli huippuluokan myyjä on yksi maailman myydyimmistä myyntikirjoista. Kirjan suomenkielisestä käännöksestä oli vuonna 1983 otettu jo neljä painosta ja alkuteos ilmestyi 1953.

Frank Bettgerin itse itselleen kehittämät aineet ovat:

1. Eläytyminen työhön
2. Järjestys: työn suunnittelu
3. On opittava tarkastelemaan asioita asiakkaan näkökulmasta
4. Kysymysten asettelutekniikka
5. Iske asian ytimeen
6. Vaiteliaisuus: on osattava kuunnella
7. Vilpittömyys: miten voin ansaita asiakkaani luottamuksen
8. Enemmän ammattitaitoa
9. Opittava antamaan tunnustusta ja kiitosta
10. Iloinen mieli – iloinen ilme
11. Opittava muistamaan ihmisten nimet ja kasvot
12. Asiakashankinta ja -palvelu
13. Kaupan päättäminen: asiakkaan suostuttaminen toimintaan.

Nämähän sopivat ainakin suurelta osin kaikkeen! Ja ovat hyvin ajattomia.Moni joka aliarvostaa myyntiä, voisi sensijaan saada siitä paljon oppia. 

Jokainen meistä myy. Jos ei muuta niin mielipiteitä, ideoita.

Ja mikä tärkeintä myymme itsellemme asenteita!

Vaikka perusmyyntityö ja siihen liityvät asiat eivät todellakaan ole mitään rakettitiedettä, niissä näyttää olevan asioita joita korkeasti koulutettujen ja myyntivihaajien tulisi ehdottomasti oppia. Ja nämä täytyy oppia elämässä useinkin monta kertaa sama asia ja päivittää oppimaansa.

Yhtälailla kuin myyjien ja myyntikouluttajienkin täytyy oppia uusia asioita ja kerrata vanhoja ja oppia mm. kuuntelemaan, joskus jopa olemaan myymättä joka paikassa, jokaisen ihmisen pitäisi käydä edes kerran elämässään käydä oikein kunnon myyntikoulutuksessa.

Joku kaikkitietävä aina muistaa kommentoida, että kuka sitten ostaa kun kenelläkään ei oo nykyään rahaa. Tietenkin on. Ei kaikilta rahat ole loppu tässä maailmassa, eikä edes suurimalta osta ainakaan Suomessa. Lähes kaikki myös ostavat. Ja ihan kaikki ostamme ideoita ja mielipiteitä, teemme sopimuksia toisten kanssa jne...

Aina löytyy myös niitä, joiden mielestä lipevät huijari myyjät myyvät hyödytöntä eli myyjistä on vain haittaa. Kaikkea hyödyllistäkin niin taitoja kuin välineitä voi käyttää myös huonoon. Ilman oikeita myyjiä kovin harva hyvä asia olisi edennyt...myyminenhän ei ole ainostaan tavaroiden, tuotteiden ja palvelujen myyntiä. Kaikki neuvottelut ovat myös myyntiä. Tarkennettakoon, että myyntikin, ettei tarvitse siihen puuttua.

Kaupankäyntiin ja neuvotteluihin ja kontakteihin perustuu suuri elämästämme tai mitä siltä voimme saada. Silloinkin kun ulkoistamme nämä asiat jollekin muulle.

Suomessa joillekin sana myynti, että itse tekisi myyntiä tai myyjän mieltäminen sellaiseksi kuin se on, eli vaikuttamiseksi toiseen ihmiseen / ihmisiin on joskus sanoin kuvaamattoman vaikeaa.
Sitä täytyy kiertää vaikka millä syllä, kunhan saa vain sanan myyjä pois tai ettei asiaa sekotettaisi esimerkiksi kaupan kassan nimikkeeseen , joka ei ole sitä mitä tässä kirjoituksessa käsitellään.

Yleensä keinona käytetään omia negatiivisia kokemuksia, joissa kerrotaaan millaisia ne myyjät ovat, vaikka oikeasti kerrotaan millaisia ovat anti myyjät. Myyjä on "titteli" joka ansaitaan, sitä ei voi saada, eikä sitä voi olla vain teoriassa.

Kaikki eivät tietenkään myöskään osta kaikilta, eikä kaikille edes kannata myydä.

Myyjän perustyyppi kaikissa kulttuureissa on onnellinen häviäjä. Sitä mieltä on ranskalaisamerikkalainen Clotaire Rapaille. Jollain tasolla myyjä tietää kaikkialla maailmassa jokaisessa kulttuurissa häviävänsä useammin kuin voittavansa. Asiakkaista 90 prosenttia torjuu hänet, mutta myyjä kestää jatkaa 10 prosentin vuoksi. 

Menestyvä myyjä ei menetä itseluottamustaan ja toivoaan. Hän on onnellinen häviäjä, soittaa ja tapaa seuraavan asiakkaan kun edellinen torjui hänet.
Tässä olisi oppia vaikka mihin ja tämä oppi on monelta nykysukupolvessa ehkä unohtunut, jos sitä on ollutkaan. Toisaalta monilla nuorilla sitä ja kaikilla vähän vanhemmilla ei tunnu olevan.

Esimies ei voi myydä myyjälle ajatusta, että myyjä voittaa aina. Myyjä ei uskoisi. Lisäksi helppous tekisi myynnistä vähemmän kiinnostavaa.

Myynti kiinnostaa menestyvää myyjää siksi, että se on vaikeaa. Ei siksi, että se on helppoa. Siksi esimiehen on annettava myyjälle suurempia häviön mahdollisuuksia. Kuinka monen torjumaksi myyjä tuli tänään, eilen, viime viikolla?

Jotkut myyjät laskevat torjuneitten asiakkaitten määriä. Se on oikeastaan aika omituista, mutta kertonee Rapaillen onnellisesta häviäjästä.

Myyntiguru Brian Tracy kirjoittaa, että aina aloittaessaan uudessa myyntityössä hän viis välitti siitä, onnistuiko hän myymään vai ei. Hänkin vaikuttaa onnelliselta häviäjältä.

Lähteet ja aineistoja

Heikki Matias Luoma- Hyvä myyjä häviää onnellisesti MMA Blogi
Heikki Matias Luoma - 100 vuotta sitten Frank Bettger keksi nämä 13 ohjetta tullakseen huippumyyjäksi- Actional Blogi
Brian Tracy- Myyntikoulutukset
Jokainen meistä myy- Tässä oleva lehtikirjoitus
www.kultainenkirja.fi
https://www.facebook.com/KouluttajaPauliVuorio/

Euroopan unioni on luvannut Turkille kolmen miljardin euron avustuksen, jos Turkki lisää ponnisteluja pakolaisten Eurooppaan tulon estämiseksi. Presidentti Erdogan kysyi, aikooko EU maksaa Turkille pakolaisista 3 vai 6 miljardia euroa. Kun Juncker kertoi summan olevan 3 miljardia, Erdogan totesi, että Turkki voi avata rajat Kreikkaan ja Bulgariaan (IS 9.2.).

EU on nyt todellakin liemessä. Jotkut ovat olleet valmiita ottamaan Turkin tapaisen kiristäjävaltion EU:n jäseneksi. Presidentti Tarja Halonen kävi Turkissa lupaamassa Suomen tuen Turkin jäsenyyspyrkimyksille. Onneksi meillä on nyt realistinen presidentti.

Voi hyvin kuvitella, miten tällainen valtio käyttäytyisi etujen lypsämisessä, jos se olisi EU:n jäsen. Vai pitäisikö se ottaa kiireen vilkkaa jäseneksi, että se saataisiin EU:n puolelle? En menisi suosittelemaan.

Kaikessa heikkoudessaan, jonka pakolaisongelma teki näkyväksi, EU alkaa olla hajoamisen partaalla, ellei tehokkaisiin päätöksiin pikaisesti kyetä. Britannian mahdollinen eroaminen on yksi lisänaula EU:n arkussa.

Yksittäiset jäsenvaltiot ovat alkaneet toimia omatoimisesti ja aloittaneet rajavalvonnan vastoin komission ja muiden vapaan liikkuvuuden lumoihin jääneiden näkemystä. Vaikka Schengenin sopimus sallii rajavalvonnan määräajaksi, alkaa olla ilmeistä, että Schengenin sopimus on pian muisto vain. Täysin hajalla on jo Dublinin sopimus, jossa määrätään, että periaatteessa turvapaikkahakemus käsitellään siinä jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut.

Näihin sopimuksiin presidentti Niinistö viittasi, kun hän totesi: "Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita." Tästä hän sai arvosteluryöpyn niskaansa – muun muassa Kirkon ulkomaanavun edustajilta.

EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa on huolestuttavan paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka keskittyvät järjestelemään Titanicin kansituoleja, kun laiva on jo painumassa pohjaa kohti. Suomessa luultavasti valtaosa kansasta kuitenkin ymmärtää tilanteen vakavuuden. Onneksi presidentti ymmärsi heidän huolensa.

Monet muistavat, että perustuslakivaliokunta puuttui sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon. Jälkeenpäin kysytään: "Miksi näin kävi?" Perustuslakivaliokunta valvoo myös pakolaiskysymysten ratkaisemista.  Kotouttamisessa  on kysymys yhteiskuntaan integroitumisesta. Pakolaisongelmat ovat ulko- ja sisäpolitiikan päätöksenteon "huolestuttavaa antia". Nyt mietitään tarkkaan, mitä merkinnevät "ajankohtaiset yhteisharjoitukset" ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta.

Päätettyjä asioita arvioitaessa on tähdennettävä,  että eduskunnalla ja hallituksella on vastuu säädettyjen lakien sisällöstä ja laadusta, jotka koskettavat ulko- ja sisäpolitiikan kysymyksiä.  Päätöksenteossa on pohdittava, mitä tarkoittavat "muodollinen ja asiallinen jääviys"."Oikeaa ja demokraattista päätöksentekoa" saattaa varjostaa "suppean piirin vaikutusvalta".   

Päätöksenteossa on mietittävä, mitä  tarkoittavat vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, joidenkin juhlapyhien  palkattomuus ja koulutusleikkaukset.  Päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, joiden ratkaisut ovat perustuslain viitoittamia.

Perustuslaki varmistaa sen, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Päätettyjen toimintojen on herätettävä turvallisuuden tunnetta.  Palvelujen kohdalla  on miellettävä kokonaisturvallisuus, jota Tampereen messuilla 2015  monipuolisesti käsiteltiin. Eriarvoistumisen kehittymistä estetään "valistuneilla päätöksillä". Syrjäseutujenkin asiat on hoidettava.

Päätöksenteossa on kiinnitettävä  huomiota esimerkiksi turvalliseen liikkumiseen. Koulujen läheisyys vaatii kevyen liikenteen väyliä. Lapsiperheitä voidaan tukea muun muassa siten, etteivät linja-autojen korotetut taksat estäisi lasten mahdollisia harrastuksia sunnuntaisin. Ratkaisut ovat yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon.

Liikenneonnettomuuksien sattuessa on aiheellista kysyä, miten   sairauspäivien karenssit sopisivat onnettomuustilanteisiin. Karensseja on pohdittava syvällisesti.  Sairastuminen on ymmärrettävä siten, että "sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun".

Luettelo auttanee tekemään  "oikeita päätöksiä", joiden taustalla ovat perustuslain velvoitteet. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kohdalla on paneuduttava sisäpolitiikan johtajuuden perimmäisiin kysymyksiin. Ulkopolitiikan johtajuus on yhteydessä myös laadukkuuteen, jossa kysytään perustellusti, miten luotettavasti "Suomen laiva seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä".

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi 

Kuopio 

Suomen sijainti idän ja lännen välissä on lyhyen vakaamman ajanjakson jälkeen noussut taas poliittisen päätöksenteon keskiöön. Osana länttä Suomi on yhdessä EU-maiden kanssa asettunut Venäjää vastaan pakotepolitiikan myötä. Venäjä vastasi omilla pakotteillaan, joista Suomi on tunnetusti ollut suurin kärsijä.

Suomen 1994 tekemä valinta neuvoa-antavan kansanäänestyksen seurauksena liittyä lähinnä turvallisuuspoliittisista syistä Euroopan unioniin ja saman liittymissopimuksen myötä rahaliittoon on saamassa nyt hintalapun. Vientimme Venäjälle on vaikeuksissa, itärajamme on alkanut vuotaa ja lisäksi olemme joutuneet Etelä-Euroopan maiden rajavalvonnan laiminlyömisen maksumiehiksi ja heidän velkojensa takaajiksi. Muiden maiden ongelmista jauhettaessa on Suomen oma talous rapautunut tolalle, jota ei pystytä enää paikkaamalla hoitamaan. Tarvitaan vähintään kirurgisia toimenpiteitä, jotka ottavat kipeää ja joiden suorittamisen jälkeenkin tekee vielä kipeää.

Toimenpiteet tulevat olemaan vaihtoehdoista riippuen niin perustavanlaatuisia ja peruuttamattomia, että nyt olisi paikallaan kysyä myös potilaan eli Suomen kansan mielipidettä siihen, mitä tehdään.

Perimmäinen kysymys kuuluu, onko Suomella mahdollisuutta olla itsenäinen valtio nykyisenkaltaisen Venäjän kainalossa tavalla, jolla itsemääräämisoikeutemme ja mahdollisuus päättää omista asioistamme ovat taattuja tai ainakin riittäviä. EU- ja eurojäsenyys rajoittavat merkittävästi kansallista päätöksentekomahdollisuuttamme ja sitovat yhdessä meidät osaksi eurooppalaista kehitystä, joka on liittovaltio, mikäli kysytään EU-komissiolta tai Euroopan parlamentilta. Liittovaltio perustuu viime kädessä syvään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen yhteisvastuuseen. Tätä ei suomalaisille EU-jäsenyydestä äänestettäessä kerrottu.

Itse en luota Venäjään tavalla, joka saisi minut täysin laskemaan Suomen tulevaisuuden yhden kortin eli kahdenvälisten Venäjä-suhteiden varaan. Se johtaisi suomettumiseen ja poliittiseen mielivaltaan, jossa venäläiset käytännössä päättäisivät Suomen hallituksen koostumuksen aivan kuten epäsuoralla vaikuttamisella päättivät aikoinaan presidentistämmekin, kun Urho Kekkonen valittiin poikkeuslailla maamme johtoon. Siihen maailman aikaan sellainen vielä onnistui, mutta on täysin mahdotonta kuvitella vastaavaa mahdolliseksi enää nykypäivänä, kun sellainen ei onnistu edes Ukrainassa. Suomalaiset eivät enää hyväksyisi sellaista, ja siksi Venäjän alusmaana toimiminen ei ole vaihtoehtojen joukossa. Venäjä päättää alusmaidensa asioista joko etänä tai paikan päällä eli miehittämällä alusmaan. Venäjä on maa, jollaiseksi en halua Suomen koskaan muuttuvan.

Euroa perusteltiin sillä, että ei tarvitse vaihtaa rahaa ja kaupankäynti lisääntyy. Tämä on eittämättä toteutunut, mutta rahaliiton myötä on toteutettu käytännössä sosialistista kapitalismia, jossa voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan. Eurostoliitto on tässä mielessä aivan oikea pilkkanimi unionille. Nykyistä tilannetta, jossa meillä ei ole omaa rahapolitiikkaa, voisi verrata tilanteeseen, jossa emme saisi itse päättää mitä syömme, mutta jossa meidän annetaan valita, miten korjaamme vauriot, joita valtiokeholle aiheutuu. Käytännössä olemme päätymässä ”sädehoitoon”, josta kärsivät kaikki yhteiskuntamme jäsenet vauvasta vaariin ilman takeita lopputuloksesta.

Oma käsitykseni on se, että maantieteellisestä sijainnistamme johtuen Suomelle on tärkeää olla osa jotakin suurempaa ryhmittymää, sillä yksin meidän ei kannata jäädä. Mikä olisi oikea valinta? Pohjoismaiden talousunioni, sotilasliitto Nato vai pelkkä EU-jäsenyys ilman rahaliittoa, on asia, joka tulisi pian hahmottaa. On mielestäni selvää, että Euroopan moninaisuudesta ja erikulttuurisuudesta johtuen on täysin mahdotonta luoda demokraattista eurooppalaista unionia, jolle voitaisiin antaa lisää talouspoliittista valtaa, joten rahaliitossa meidän ei tule jatkaa, vaan se tulee joko purkaa tai siitä tulee erota. Euroopan moninaisuudesta ja koosta johtuen talouspoliittinen liima on kuitenkin ainoa sotilaallisen turvallisuutemme tae. Rahaliitosta eroamisen tai sen purkautumisen varalle tarvitaan siis jokin uskottava ratkaisu turvallisuuspoliittiseksi kivijalaksemme ja siitä on saatava päätöksiä aikaan nyt, kun rahaliitto on vielä pystyssä ja olemme osa sitä. Onko pelkkä jäsenyys EU:ssa ilman euron tuomaa yhteisvastuuta meille riittävä? Välttämättä ei. Voimmeko ja haluammeko liittyä Natoon? Sitä voidaan mielestäni harkita eurojäsenyyden vaihtoehtona. Vai luotammeko siihen, että pohjoismaat saisivat muodostettua oman talous- ja rahaliiton, joka toisi riittävän uskottavuuden sotilaalliseen liittoutumiseen? Vaikea uskoa, koska Natoon kuuluvilla Norjalla, Tanskalla ja Islannilla ei ole talous- ja sotilasliitolle todellista tarvetta ja Ruotsinkin tarve on näennäinen. Pelkkä Ruotsin ja Suomen muodostama sotilasliitto ilman yhteistä rahapolitiikkaa ei olisi riittävä turva, mutta kylläkin hyvä alku.

”Vastuullista lahjoittamista? Patmos häärää mukana” oli 29.1.2016 täällä Uudessa Suomessa käyttämäni Puheenvuoron otsikko.

Lyhyt taustan kertaus: Patmos Lähetyssäätiö on mukana Vastuullinen Lahjoittaminen ry:ssä. Verkkosivujensa mukaan Vala ry on varainhankintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankintaan keskittyvä yhteistyöverkosto. VaLa ry määrittelee tehtäväkseen edistää hyvän hallinnon ja hyvän varainhankinnan periaatteita suomalaisessa yhteiskunnassa sekä auttaa jäsenjärjestöjään ”oppimaan yhdessä” osana kansainvälistä verkostoa.

Tuossa pari viikkoa sitten käyttämässäni Puheenvuorossa epäilin perustellusti, että Patmos ei ole oikeassa joukossa kyseenalaisen maineensa ja hulppean taloudenpitonsa takia. Edelleen Patmoksen edustajat ovat antaneet vastuullisuuden kannalta kovin kyseenalaisia lausuntoja. On perin hämmentävää, että avoimen homofobinen ja seksistinen Patmos on jäsenenä yhdistyksessä, johon kuuluu myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Patmoksen blogikirjoittajista Juha Ahvio hyökkää erityisesti toista Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n jäsenjärjestöä Plan International Suomea vastaan 24.3.2013 päivätyssä blogissaan, joka oli otsikoitu Juha Ahvio sunnuntaina – ”Vihapuheen” vastainen punavihreä kampanja alkaa.

Sitten hieman taustaa Planista. Seuraavat lainaukset ovat Planin verkkosivuilta:

Mitä teemme?

Plan International on yksi maailman suurimmista ja vanhimmista lastenoikeusjärjestöistä. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan parantaa kehitysmaiden lasten, erityisesti tyttöjen, elämää ja suojelua 70 maassa.

Visiomme

Tavoitteemme on, että lapset saavat kasvaa ja toteuttaa kykyjään ihmisoikeuksia kunnioittavassa maailmassa.

Missiomme

Parannamme pysyvästi heikoimmassa asemassa olevien lasten elämää kehitysmaissa. Työskentelemme tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen.

Plan International Suomi on osa kansainvälistä Plania. Suomessa toiminta alkoi vuonna 1998. Plan on Suomen suurin kummilapsijärjestö ja yksi tärkeimmistä kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä.

Työmme pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnan ja muiden lahjoitusten kautta mukana olevat ihmiset, ulkoasiainministeriö, EU sekä yritykset. Suomessa edistämme globaalikasvatusta ja -koulutusta.

·  Toimimme eettisesti, rehellisesti ja avoimesti kaikessa, mitä teemme.

·  Olemme vastuumme tuntevia ja tuloksellisia.

·  Luomme olosuhteet, joissa jokainen yksilö saa voimavaransa käyttöön parhaimmalla mahdollisella tavalla.

·  Kunnioitamme jokaisen yksilön ihmisarvoa kaikkine ihmisoikeuksineen.

·  Työskentelemme köyhyyden ongelmien ratkaisemiseksi vain tasavertaisen kumppanuuden ja yhteistyön keinoin.

·  Pyrimme jatkuvaan oppimiseen ja kehitykseen ja rohkaisemme yrittämiseen, uudistumiseen ja muutokseen kohti parempaa.

Tämän jälkeen Plan International Suomi esittää spesifin toimintakertomuksensa toisin kuin monessa skandaalissa ryvettynyt Patmos Lähetyssäätiö.

Jotta juttu saisi hullun kliimaksin, Juha Ahvio kirjoittaa blogissaan 24.3.2013 Planista seuraavasti:

Kotimaa24 kertoo 20.3.2013 artikkelissaan ”Plan aloittaa vihapuheen vastaisen kampanjan”, http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10873-plan-aloittaa-vihapuheen-vastaisen-kampanjan , että muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ulkoasianministeriön tukema kehitysyhteistyöjärjestö Plan aloittaa internetverkon vihapuheeseen pureutuvan nuorisokampanjan. Tarkoitus on kouluttaa ”nuoria aktivisteja” tunnistamaan ”ihmisoikeuksia loukkaava vihapuhe” verkossa ja myös reagoimaan siihen.

Ahvio pamauttaa seuraavaksi:

Kampanja alkaa 27.3. Helsingin Kontulassa seminaarilla, jonka avaa valtiovallan edustajana vasemmistoliittolainen tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäki. Samalla aloitetaan, kuten artikkelissa todetaan, ”nuorten aktivistien rekrytointi”. Artikkeli korostaa, että ”kampanjassa koulutetaan 18–25-vuotiaita nuoria aktivisteja edistämään ihmisoikeuksia niin verkossa kuin sen ulkopuolella”.

Tässä on nyt siis todella kyse suunnitelmallisesta ja tarkoitushakuisesta aktivistien rekrytoimisesta ja kouluttamisesta tietyn ja sitoutuneen värisen ”rasisminvastaisen” ja ”ihmisoikeuksia” puolustavan ideologian suuntaviivojen mukaisesti.

Nuoret vihapuhetta vastaan -kampanjaksi nimetty hanke on osa euroopanlaajuista No Hate Speech Movement -kampanjaa, jonka on käynnistänyt Euroopan neuvosto (Council of Europe), http://www.nohatespeechmovement.org.

Vaikka sekä Euroopan neuvoston No Hate Speech -kampanja että ”uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomaksi” itseään mainostava Plan pyrkivätkin esiintymään neutraalisti ”ihmisoikeuksien” edistäjinä ja ”rasismin” vastustajina, paljastaa tämän kampanjakokonaisuuden aktivistirekryyteilleen tarjoaman koulutusmateriaalin sisältö, että kyseessä on nimenomaan punavihreän vasemmistoradikaali hanke.

Harvemmin käytän Puheenvuoroissani näin paljon suoria lainauksia. Tällä kertaa se kuitenkin puolustaa paikkaansa, jotta Ahvion käsitykset Planista tulisivat selviksi. Tämän jälkeen Ahvio sitten vyöryttää jos jonkinlaisten ”ajattelijoiden” käsityksiä omien perusteettomien väitteidensä – argumentteja ne eivät edes ole – tueksi. Mutta kun nuo mielipiteet eivät aina edes koske Plan International Suomea, vaan väitteet ovat sitä samaa sisällyksettömien käsitteiden ja termien vyörytystä – niin tyypillistä Ahviolle! – että niillä ei ole juuri mitään relevanssia käsiteltävän asian suhteen. Lopullisena kohteena on kuitenkin Planin pyrkimysten sabotoiminen.

Ovatko Ahvio käsitykset vihapuheesta: a) hänen omia pelkojaan siitä, että hänen hyvin dokumentoinut kannanotot ovat itsessään vihapuhetta ja paljastuminen on lähellä?, vai b) oireellisia paranoian pahentumisen merkkejä?, vai c) Patmoksen virallisia kantoja?

Problemaattiseksi asian tekee se, että Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n hallituksessa istuvat puheenjohtajana Plan International Suomen Ossi Heinänen ja jäsenenä Patmoksen Pekka Haapasaari. Yksi hallituksen jäsenistä on entinen oikeusministeri Tuija Brax (Sydänliitto), jolla luulisi olevan pätevyyttä arvioida, ovatko Patmoksen edustajien lausunnot toisesta jäsenjärjestöstä VaLa ry sääntöjen mukaisia? Ovatko nuo em. Ahvion lausunnot vastuullisuutta edistäviä?

Aikooko Vastuullinen Lahjoittaminen ry puuttua Patmoksen jäsenyyteen, nyt kun dokumentoidusti selvät väärinkäytökset ovat tulleet julkisuuteen?

Perussuomalaisten ministeriryhmä julkaisi muutama päivä sitten uutiskirjeen, jonka sisällöstä silmiini pisti erityisesti seuraava lause:

"Perussuomalaiset ovat pitäneet huolta siitä, että kaikista köyhimmiltä ei leikata."

Aika rohkeasti, jopa harhaanjohtavasti sanottu. On toki totta, että hallitus pyörsi eläkkeensaajan asumistuen leikkaamisen, sekä korotti takuueläkettä, mutta muuten sosiaalietuuksista puhuttaessa ei voida kyllä missään olosuhteissa sanoa, ettei "kaikista köyhimmiltä" ole leikattu tämän hallituksen toimesta.

Sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttäminen on jo ensimmäinen leikkaustoimenpide kaikista köyhimmiltä. Toimeentulotuen perusosa ja iso osa Kelan etuuksista ovat pysyneet vuoden vaihteen jälkeen samana. Jotku etuudet, kuten esimerkiksi elatustuki ja työmarkkinatuki ovat jopa hieman laskeneet. Sosiaalietuuksien indeksikorotukset eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että perusmenot olisivat jotenkin laskeneet tai pysyneet edes viime vuoden tasolla. Esimerkiksi asumiskustannukset vain kasvavat. Tähän kun lisätään vielä sosiaali- ja terveydenhuollon- sekä päivähoidon asiakasmaksujen korotukset, lääkkeiden omavastuun nosto sekä sairausvakuutuksesta korvattavien matkojen omavastuun nosto. Kuinka Perussuomalaisten ministeriryhmä edes kehtaa todeta, että he ovat pitäneet huolta siitä, ettei kaikista köyhimmiltä leikata? No, kyllähän te kehtaatte.

"Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa noin miljoona ihmistä suurinpiirtein tuhannen euron tuloilla. Siltä porukalta ei voi, ei saa, eikä ole varaa leikata." - Timo Soini tammikuussa 2015

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/76692-timo-soinilta-1000-eun-vaalilupaus-ei-leikata

Niinpä niin...

Israelin vasemmiston Labor -puolue, joka yhdessä Hatnuah –puolueen kanssa muodostaa Sionistisen Unionin, hyväksyi [15.02.2016] oppositiojohtaja Isaac Herzogin suunnitelman erottaa israelilaiset palestiinalaisista vetäytymällä Israelin yksipuolisella päätöksellä pääosista Länsirantaa turvamuurin suojaan.

Herzog'n suunnitelman mukaan suuret Länsirannan asutuskeskukset Gush Etzion, Ma’aleh Adumim ja Ariel suojataan loppunsaatettavalla turvamuurilla. Viime viikolla Herzog esitteli suunnitelmansa USAn ulkoministeri John Kerry’lle.

Maanantaisessa Labor –puolueen tilaisuudessa Herzog totesi ettei ‘kahden valtion’ visio ole kuollut mutta se ei myös ole toteutumassa lähiaikoina. Sen sijaan nykyhetkessä on mahdollisuus luoda turvallisuutta israelilaisille.

Aiempi puoluejohtaja Shelly Yachimovich totesi hyväksytynlaisen yksipuolisen toimen vaarantavan ehkä viimeisen mahdollisuuden keskustella maallisen ja pragmaattisen palestiinalaisjohtaja Abbasin kanssa.

Laborin kokous päätti samalla siirtää puolueen puheenjohtajavaalia myöhempää ajankohtaan kuluvana vuonna. Ko vaalissa Yachimovich’n, Amir Peretz’n ja Ron Huldai’n odotetaan harkitsevan Herzog’n haastamista. Nyjyisen puheenjohtajan aseman tulkitaan kuitenkin juuri vahvistuneen suurimman ay-liiton Histadrut’n johtajan Avi Nissenkorn’n liityttyä puolueeseen viime viikolla.  Lähde: BICOM

Aiemmin aiheesta:

• Herzogin suunnitelma: ”Settlerit” turvamuurin suojaan [Op-Ed]
• Op-Ed: Konstruktiivinen unilateralismi Israel-Palestiina -konfliktin vasemmistolaisena ratkaisuna
• Asutustoiminnan rajamäärittelyllä rauhanneuvottelut alkuun? ja pääblogissani
• Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank

[Kirjoitus aiemmin julkaistu Ariel -sivustolla]

Minulla on salainen pahe. Katson joskus TV7 -kanavaa. Teen sitä osittain siksi, että se antaa minulle heikoille ja halpamaisille ihmisille tyypillistä paremmuudentunnetta. Toisaalta teen tämän myös sen vuoksi että tämä paremmuudentunne perustuisi edes asiaan tutustumiseen eikä siihen että näin vain päätetään suoraan.

Sillä maassamme on erikoinen uskonnollinen eetos. Sellainen joka ei arvosta fundamentalistia sellaisella hyvin tietynlaisella tavalla. Itse asiassa fundamentalismi on monesti terminä sen verran pahassa huudossa että moni fundamentalistikin kutsuu itseään mieluummin evankeeliseksi kristityksi. Termi on toki siitä kiinnostava että evankeelinen kristillisyys tai evankelikalismi syntyi alun perin vastareaktiona fundamentalismille. Se nojasi henkilökohtaiseen uskoon dogmientuijottelun sijaan. Ajan mittaan liike on kuitenkin muuttunut ja se on nykyään hyvin lähellä ellei peräti erottamaton fundamentalismin kanssa. Tämä kuitenkin jossain määrin kertoo siitä miten fundamentalismi -sanassa on sen tyylinen negatiivinen sävy että moni haluaa siitä eroon. Ymmärrettävästi.

Kuitenkin on syytä muistaa että vahva usko ei tee fundamentalistiksi. Ja toisaalta suurin osa fundamentalisteistakaan ei ole väkivaltaisia veikkosia. He ovat usein enemmänkin kiusallisia sellaisella tavalla jolla liian innokas puhelinmyyjä on kiusallinen. Sen lisäksi heidän maailmankuvansa kelpaa hämmästyttävän usein aivan sellaisenaan viihteelle absurdin ja ylemmyydentunteen ystäville.

Siksi ajattelinkin, vähän kuin asian laajentamisen vuoksi, ottaa esiin toisen ärsyttävän tavan olla uskovainen. Tämä ärsyttävä tapa ei ole vaarallinen. Näin ollen minulla ei ole sitä vastaan mitään muuta kuin oma ärsytykseni. Ja tämä blogaus. Tätä asennetta kuvaa melkoisen hyvin xkcd -kuva. Kuva, jossa"Personally, I Find Atheists just as annoying as fundamentalist christians." Johon vastaus on "Well, the important thing is that you've found way to feel superior to both." Tästä asenteesta sainkin itse asiassa näytteitä tällä viikolla. Hänestä minun kaltaiseni TV7 kriittisestikin katsovat ihmiset ovat hölmöjä koska koko kanava on absurdia roskaa. Oli selvää että aiheen hölmöys oli este tutustumiselle. Oli myös selvää että tämä kannustaa jättämään seuraamatta asioita joita itse pitää tyhminä.

Itse elän toista elämää. Seuraan sellaisia julkaisuja kuin "MV -lehti", "Magneettimedia", "Vihreä Lanka", "Voima" ja "Vartiotorni". Niitä kaikkia voidaan pitää yhden näkökulman julkaisuina jotka toteuttavat asioita toki laadullisesti erilaisin keinoin. Niitä kaikkia on joku kuitenkin minulle sanonut absurdiksi ja typeräksi propagandaksi. (Ja usein kyllä ns. Syystä.) Niitä yhdistää myös se, että olen usein niiden kanssa itse vahvastikin erimielinen. Olen kuitenkin oppinut että vain sitä mitä mittaat voit kehittää. Ja kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen ymmärtäminen.

Tätä ihmisryhmää tuntuu korostavan tietty innokkuuskin. Sellainen joka on ironista. Kun vaikka minun TV7 katsomista moittiva tulee paikalle, hänellä saattaa olla tarjollaan C. S. Lewis -sitaatteja. Joiden pohjalta hän esittää, että ateistin pakko reagoida uskontoon on todiste uskon heikkoudesta. Jos heitä itseään imitoisi heitä itseään vastaan voisi päätyä kysymään huuli pyöreänä että "Ihmetyttää vaan tuo kova halu dissata vapaa-ajattelijoita ja ateisteja. Onko oma usko niin hataralla pohjalla, että sitä pitää lujittaa ei-uskovia mollaamalla?" Ilmeisesti. Ja varmasti osittain siksi että ateistin olemassaolo on haaste homo religiosus -ihmiskuvalle jonka mukaan jokainen ihminen on luonnostaan uskovainen. Tämän vuoksi ateismin haaste pitää selitää pois vaikka puhumalla siitä miten ateisti vihaa Jumalaa. Tai miten ateisti oikeasti tietää valehtelevansa itselleen. Jos lähtökohtana on että erimielinen tietää valehtelevansa, ei minulla ole muuta sanottavaa kuin"Syvästi sydämessäni luen ajatuksesi sinua itseäsi paremmin ja tiedän ihan faktana jota ei tarvitse todistaa, että tosiasiassa kukaan ei oikeasti usko Jumalaan, mutta koska ihminen pelkää kuolemaa hän rittää valehtelee työläästi välttääkseen tuskaa. Ja siksi kristitty käännyttää". Mitä tuohon voi sanoa? Ei mitään. Ja jokainen ateisti, agnostikko ja uskonnoton tietänee tunteen.

Kun kristitty halveksii ateisteja ja fundamentalisteja, hän pitää itseään sofistikoituneena.

En tässä viittaa ns. sofistikoituneisiin teologeihin joilla viitataan usein akateemisessa maailmassa ja sen liepeillä pyöriviin hyvin tietynlaisiin apologeetiikkahenkisiin uskonnon ystäviin. Jaan heidät karkeasti kahteen pääryhmään;
1: He ovat kehittäneet aplogetiikkaa jossa ensin oletetaan Jumalan olemassaolo ja sen jälkeen tulkitaan asioita tämän ympärille. Tämä on täynnä ennen kaikkea tuntemuksia ja merkityksiä. He eivät todista Jumalaa vaan ottavat Jumalan otettuna. Oma vakaumus tupataan siis laitata premisseihin.
2: He ovat kehittäneet apologetiikkaa jossa muodostetaan jonkinlainen kehäisyys. Jossa esimerkiksi oma kokemus Jumalasta laitetaan premisseihin. Tämä uskon kokemus taas viittaa uskon kohteeseen, joten vakaumus laitetaan tavallaan toisaalla premisseihin. Ja Jumalan olemassaolo taas todistaa että aistit ja havainnot ja uskonkokemukset ovat tosia koska sellaisen hyvä ja Rakkaudellinen Jumala antaisi.

Sofistikoituneen teologian joka ikinen kysymys, kysymys sielusta, kysymys Jeesuksen jumalisuudesta ja niin edespäin, ovat relevantteja jos ja vain jos Jumala on olemassa. Sofistikoitunut teologia koostuu karkeasti sanoen siitä että mietitään nojatuolissa sitä että montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulankärjellä. Kysymys on kiinnostava vasta kun olettaa enkelit. Eli laittaa vakaumuksen premisseihin.

Näiden piirien asenteellisuus on jossain määrin sekin mainitsemisen arvoinen. Maarten Boudry teki taannoin Sokal -tyylisen iskun. "Argumentaation tasolla teksti ei nimenomaan tarkoita juurikaan mitään."The Paradoxes of Darwinian Disorder. Towards an Ontological Reaffirmation of Order and Transcendence" hyväksyttiin koska Boudry tiesi mistä naruista tulisi vetää. Sisällön laadun sijasta oikea mielipide ja oikea asenne ratkaisee. Otan lainauksen joka viittaa sofistikoituun teologiin."I defy you to understand what he’s saying, but of course it appeals to those who, steeped in Sophisticated Theology™, love a lot of big words that say nothing but somehow seem to criticize materialism while affirming the divine. It doesn’t hurt if you diss Dawkins a couple of times, either. This shows once again the appeal of religious gibberish to the educated believer, and demonstrates that conference organizers either don’t read what they publish, or do read it and think that if it’s opaque then it must be profound." Eli pelkällä ympäripyöreydellä jossa levitetään asenteella negatiivisia konnotaatioita ateisteista Richard Dawkins muutaman kerran mainiten riittää joskus. Toki tämä ei kerro koko kuvaa teologiasta. Mutta se kertoo jotain niistä asenneilmapiireistä joilla teologia ansaitsee sofistikoituneisuutensa.

Tässä yhteydessä voi toki olla asiallisempaa viitata vaikka Draperin ja Nicholsin"Diagnosing Bias in Philosophy of Religion". Siinä moititaan että "Work in philosophy of religion exhibits at least four symptoms of poor health: it is too partisan, too polemical, too narrow in its focus, and too often evaluated using criteria that are theological or religious instead of philosophical. Our diagnosis is that, because of the emotional and psychosocial aspects of religion, many philosophers of religion suffer from cognitive biases and group influence."

En kuitenkaan ole niitä ihmisiä joiden mielestä tämänlainen ei kuulu yliopistoon. Sen sijaan ihmettelen kovasti sen merkitystä. Itse asiassa mielestäni se nimenomaan kuuluu yliopistoon. Kun katsoo erilaisia filosofisia ajatusrakenteita, ne ovat selvästi analyyttisiä sellaisella tavalla joka on ollut yliopistolle perinteikästä. Selvästi niille on aivan sopiva lokero siellä. Sen sijaan isken enemmän siihen miten maallikko joka soveltaa asioita on tilanteessa jossa ei tiedosteta että näitä analyyttisiä työkaluja käytetään lähinnä perustelurakenteisiin. Ne selventävät käytettyä kieltä ja varmistavat väitelauseiden sisäisen eheyden. Semanttiset mielettömyydet ja ristiriitaisuudet karsitaan pois. Viisas tiedostaakin sen, että tehdessään työtään puhtaasti hän ei sano maailmasta mitään eikä voi tätä kautta jäsentää maailmankuvia ilman että ottaa mukaan aika voimakkaita maailmankuvallisia oletuksia.

Ja yleensä tämän tiedostamisen ongelma on siellä maallikon päässä.

Valitettavasti minä en tiedä miten kohteliaasti aidot sofistikoituneet teologit hymähtelevät käytävillään ihmisille jotka heistä heittävät tarpeettoman vahvoja tai perusteettomia syytöksiä. Sillä elän maailmassa jossa on näitä minua ärsyttäviä tyyppejä. En voi tässä yhteydessä olla sanomatta että yhteys ei ole satunnainen. ; Usein tämä mainitsemani ärsyttävä kristittyjen luokka nimittäin harjoittaa usein "maallikkokäsiteltyä sofistikoitunutta teologiaa". En tiedä miten syvässä vastuussa ihminen on siitä miten väärin hänet tulkitaan. (Tämä kysymys on nykypolitiikan että omien blogejeni että niiden kommenttikenttien kautta viitannut siihen että tämä on hyvin tärkeä kysymys jonka ratkaisumetodilta ei ainakaan soveltaminen loppuisi.)

Ateistien kritiikin ytimessä on se, että heistä esimerkiksi uusateistien näkemys on yliyksinkertainen "simplistic". Tällä sanalla ei juurikaan ole eksaktia sisältöä joten sitä voi toistaa hyvinkin runsaasti ja helposti. Tarkkailemalla heidän sanomisiaan tästä "simplistisyydestä" voidaan kaivaa esiin muutamia tärkeitä teemoja. Väitän että "sofistikoituneessa teologiassa" onkin kyse näistä. Seuraavat erottavat sofistikoituneet teologit muista teologeista ja uskovaisista:
1: Uusateismi on simplististä siksi että se ei koe teologian opiskelua tärkeänä. Tässä toisin sanoen nähdään että jumaluskon on oltava niin tärkeää että siitä ei voi irtautua vaikka siksi että sitä ei pidä tärkeänä. Jumalan olemassaolemattomuutta ei siis voi lähestyä siten että uskoo fysikaaliseen maailmaan ja laajentaa tästä siihen että ei usko mihinkään paranormaaliin tai yliluonnolliseen tavalla jossa Jumala on enemmän kuriositeetti.
2: Uusateistit eivät angstaa. Sofistikoitunut teologi määrittää että jumalusko on jotenkin ihmiselle lajityypillistä ja siksi oikeasti ateisminsa miettineen ateistin kriteeriattribuutiksi on komennettu se, että he kokevat Jean-Paul Sartren angstikokemuksia. (Usein vielä aika tyypitetyssä muodossa, käsittämättä mitä tämä tarkalleen ottaen Sartrella edes tarkoitti..) Mielellään paljon. Hyvä ateisti on siksi surullinen. Itse suhtaudun näihin viittaamalla Adornoon jonka mielestä monia uskovaisia näyttääkin ärsyttävän eniten ne kerettiläiset jotka ovat onnellisia. Anstin puute määritellään siksi että "ateismikysymystä ei viedä loppuun asti". Ainut mitä ei viedä loppuun asti on metaetiikka kristityn puolella. Ei mietitä mikä ylipäätään on mahdollista ja ei mahdollista tässä yhteydessä. On sitouduttu kristillisiin premisseihin. Jotka ovat tosi järkeviä kunnes tiedostaa että jos väittelee eri maailmankuvallisen kanssa niin on toki itselle vakuuttavaa laittaa oma vakaumus premissiksi. Mutta vastapuoli tuskin hyväksyy tätä taustaoletusta ja näin keskustelu jumittuu käytännössä väistämättä.
3: Määritelmällisyysasiat. Kun ateistikritiikit määrittävät ensin Jumalan jollain tavalla, tämän ei nähdä koskevan kaikkia Jumalia. Sofistikoitunut teologi voikin aina ohittaa tämän rajoitettua jumaluutta koskevan kritiikin sillä että hän vaihtaa aihetta. On olemassa jokin muukin Jumalan määritelmä, jonka sofistikoitunut teologi tuntee koska hän on niin lukenut. Tässä tärkeää ei olekaan se, onko tällekin olemassa kritiikkiä koska senkin kohdalla voidaan siirtyä muualle. Jumalakäsitteitä voidaan viskoa eikä kritiikistä ole väliä koska riittää että edes yksi niistä tarttuu. Ateistin velvollisuus on vastata haasteeseen. Sen lisäksi ateistien velvollisuus olisi tuottaa hyvä ja työstettävä ja kaikenkattava määritelmä Jumalalle - asia jota ei nähdä kristittyjen velvollisuudeksi koska siellä monisärmäisyys on vain kiinnostavaa.

Sofistikoituneen teologian ytimessä onkin ennen kaikkea asenne. Se on sofistikoitunutta koska sofistikoituneet teologit itse niin sanovat. Muut voivat huomata että kyse on enemmän halusta saivarrella ja lukeneisuudesta kuin mistään viisaudesta tai edes hyväsydämisyydestä. Mielestäni tämä ihmisryhmä on asenteellisesti pahempaa

Malliesimerkki.

Itse tunnistan "sofistikoituneita" muutamalla tavalla. Yksi keskeisimmistä on C. S. Lewis -sitaattien käyttö. Usein niihin liittyy jopa ajatusvirheitä. Yksi toistetuin on Lewis -sitaatti joka sanoo "Atheists express their anger against God, although in their wiev He does not exist." Tästä ajatellaan tehdä paradoksia. Ajatus on siitä erikoinen että siinä toki on jotain. Se on tavallaan lähisukuinen sille ajatukselle että suuttuminen vihjaa että asia on herkkä. Eli esimerkiksi jos loukkaantuu läskivitsistä niin se kertoo että paino on arka asia. Toisaalta harva kuitenkaan menisi väittämään kategorisesti että jos pahastuu vaikka siitä että joku syyttää pedofiiliksi niin ei voisi loukkaantua tästä siksi, että ei voi pahastua jostain jota ei ole.

"Probleeman" voikin itse asiassa purkaa monella tavalla.
1: Voidaan esimerkiksi tiedostaa se, että se että ihmisellä on mielessään ajatus mitä Jumala tarkoittaa ei tarkoita että olisi olemassa tämän uskon kohdetta. Voidaan esimerkiksi halveksua Baal -uskonnon oppisisältöä sillä että tiedetään että Baal vaatii ihmisuhrauksia. Sama asenne voi tulla vaikka homoseksuaalien avioliittokysymyksestä. Joskin tietysti lievempänä kuin jos kristityt uhraisivat lapsia koska pahuuksissakin on suuruusasteita.
2: Voidaan nähdä että uskovaiset ihmiset ovat olemassa ja tekevät asioita. Heille voi olla vihainen. Itsekin tunnustan että minulla on tullut vastaan sen verran paljon pahaa hedelmää kansankirkon sisältä että muiden instituutioiden parista että heihin kohdistuva kostonhimo on kenties merkittävimpiä motiiveja elämässäni. Nämä ihmiset ehkä toimivat Herran nimessä, ja Herraa hokien ja uskoen tekevänsä Heidän tahtonsa. Mutta jumalia he eivät ole. Joskus he haavoittavat itseään ajaessaan partaansa ja heistä vuotaa tällöin veri. Sellainen tuskin on merkittäväkään Kristinuskon Kaikkivaltias.
3: Kirkkoinstituutiot ovat olemassa ja niihin liittyy kulttuurisia rakenteita jotka esimerkiksi pakottavat ihmisiä tekemään asioita. Suvivirsi on hyvä esimerkki siitä miten symbolinen pikkuasia voidaan tunkea elämään koska se on "kulttuuria". On turhaa luulla että tässä vihataan Jumalaa. Tässä ollaan pääasiassa omassa jengissä osoittamassa mihin jengiin kuulutaan ja keihin ei. Kirkkoinstituutio josta irtaudutaan on olemassa ja aika omituinen ateisti ei usko kirkkoihin.

Asia muuttuu pahemmaksi kun tiedostaa että kyseessä on kaiken lisäksi misquote. Sofistikoituneet eivät ole omassa sofistikoituneisuudessaan huomanneet kaikessa jakoinnossaan tarkistaa alkuperäislähteestä. (No, kuka sellaista aina jaskaakaan? On joskus kivaa vain jakaa hölmöyksiä ihmisille joita pitää absurdina. Se vahvistaa katsos omaa erinomaisuudentunnetta joka lienee tärkeä jokaiselle sellaiselle ihmiselle joiden on tärkeää korostaa olevansa sofistikoituneita, jotenkin vähemmän banaaleja kuin ne fundamentalistit ja uusateistit. Tabernaakkelissaan varmasti sanovat Herransa kiitokset kun eivät ole kuten se halpa publikaani.)

Asia on helppoa tarkistaa ; Alkuperäinen launaus on pidempi ja selittää että"Even atheists rebel and express, like Hardy and Housman, their rage against God although (or because) He does not, on their view, exist: and other atheists, like Mr. Huxley, are driven by suffering to raise the whole problem of existence and to find some way of coming to terms with it which, if not Christian, is almost infinitely superior to fatuous contentment with a profane life." Lewis ei tuossa viittaavan ateisteihin könttäryhmänä, vaan siihen, että myös ateistien keskuudessa saattaa esiintyä joitakuita sellaisia joiden jumalaan kohdistuvan vihan ilmaisuja ei voi ymmärtää muiksi kuin jumalaan kohdistuviksi ilmaisuiksi. Ja nämä tietysti kohtaavat sen paradoksin täydessä tehossaan. On toki helpompaa ja muodikkaampaa vain leimata koko ihmisryhmä kategorisesti.

Syntyy kivempaa vihollisuutta. Ja kun tätä pitää absurdina sellaisella tasolla johon tutustumisessakaan ei ole järkeä kun ne ovat niin hölmöjä, niin onhan tuollaista asennetta ja siihen liittyneitä uskomuksia tietysti vaikeaa karistaa poiskaan. Kun ei niitä kyseenalaista. Vaan menee omaan klikkiin taputtelemaan vähän selkiä siitä miten sofistikoituneita taas oltiinkaan kun tuomittiin a priori jokainen ateisti valehtelijaksi jonka oikea vakaumus tiedetään tätä itseään paremmin.

Toki näen sofistikoituneen teologian taakse pari aivan positiivistakin asiaa

Ensinnäkin se on yleistynyt sen vuoksi että yhä harvempi kristitty on fundamentalisti. Fundamentalismi on terminä ja aatteena jokseenkin myrkyttänyt itsensä. Jos se oli vielä 1990 -luvulla pelottava ja voi esimerkiksi saatanapaniikin avulla kiusata teinejä, niin nyt se on mennyt enemmän siihen suuntaan että fundamentalistit ovat muuttuneet niskapartaisten teiniateistien naureskelun kohteeksi. Tässä yhteydessä yhä harvempi samastuu kritiikkiin jonka kohteena on fundamentalisti. Tässä yhteydessä ei välttämättä tule huomanneeksi että tosiasiassa ateistit kuluttavat aika usein suuren osan ajasta oikeuttaakseen oman näkemyksensä.
1: Eli kun heidän näkemystään haastetaan vaikka jumalatodistuksella tai kreationistisella kirjoituksella, tätä ei vain pyyhitä suoraan roskakoriin. Vaan asiaa vastaan argumentoidaan. Koska harvat fundamentalistit ovat innokkaita ja tolkun kristityt eivät, olen itsekin "saanut kohdata" ties mitä haasteita. Henkenä näissä haasteissa on se että jos argumentteihin ei vastaa niin sitten on hävinnyt ja oma maailmankuva on tyhmä. Sitten kun niihin vastaa paikalle saapuu sofistikoutunut teologi kertomaan että absurdiin ja tyhmään vastaamisen into kertoo siitä että ateisti oikeasti uskoo Jumalaan...

Toisaalta pidän termiä "uusateismi" perusteltuna. (Vaikka se onkin usein termi jota käyttävät liikkeen vastustajat. No. En minäkään sitä kyllä edusta.) Syynä on pääasiassa se, että entinen ateismi oli vahvemmin "alisteista teologialle". Esimerkiksi eksistentialistit yrittivät vastata Jumalattomuuden kokemuksen haasteeseen. Kuten Jari Jolkkonensanoi"Ensiksi he tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat. Siksi nykykristittyjen kannattaa heitä kuunnella. Se auttaa leikkaamaan läskiä, siis välttämään kelvottomia argumentteja, elämään hurskaammin ja perustelemaan uskoaan paremmin. Toiseksi vanhat ateistit olivat epäuskossaan johdonmukaisia. He veivät projektin loppuun saakka. He korostivat elämän sattumanvaraisuutta ja traagisuutta. Elämä näytti heistä enemmänkin rangaistukselta kuin lahjalta." Tosiasiassa uusateismi on muuttunut empiirisemmäksi ja asenteeltaan epikurolaisemmaksi. Ja tässä yhteydessä angst on kadonnut ja ateistit oikeuttavat menemistään bussimainoksiaan myöten onnellisuudella. Syynä on varmasti se, että heitä ei ole kasvatettu kristinuskoon ja heillä ei näytä olevan samaa ongelmaa kuin vaikkapa minulla itselläni on. Tosiasiassa tilanne on se, että jos Dawkinsia syytetään siitä että hän ei ole ottanut vaikka Tillichiä huomioon, asettaa vaatija itse asiassa ateismin ulkopuolelta ehtoja ateistille sen sijaan että huomaisi että ateisti on antanut ehdot omalle uskolleen ja vaatii uskovaista vastaamaan siihen relevantisti. Yhteisymmärrystä ei ole koska molempien argumentaatiolle ja uskottavuudelle asetetut vaatimukset eroavat toisistaan täysin.