Aina kun jokin sivusto esittää motiiveiltaan hämäriä juttuja, niin ko. sivusto suorastaan huutaa kritiikkiä osakseen. Tällainen sivusto käsittelee ”kristillistä kotikoulua”.
Tuolla sivustolla mainitaan, että Suomessa käy kotikoulua noin 300 lasta. Hyvä että niin vähän, sillä sivuston perusteella ”kotikoulu” on aivan jotain muuta kuin elämässä tarvittavien tietojen ja taitojen oppimista. Kotikoulu perustuu uskonnolliseen indoktrinointiin ja siitä ei tavallisesti seuraa mitään hyvää. Uskonnon uhrit ry taitaa vain saada taas uusia asiakkaita.
Sivustolla väitetään seuraavaa:
Uuden liiton kansalla on kuitenkin yksi piirre ratkaisevasti erilainen kuin vanhan liiton kansalla: meillä on tehtävänä saavuttaa uusia ihmisiä Jumalan kansaan, nyt se on avoin kaikille. Siksi samanlainen pelkästään eristäytymiseen pohjautuva filosofia ei enää päde. Kuitenkin Jumala haluaa, että säilytämme oman identiteettimme ja pohjaamme elämämme siihen, että kuulumme Jumalalle ja rakastamme häntä. Siksi on ongelmallista, jos teemme lastenkasvatuksessa ”yhteistyötä” maailman eli ”pakanakansojen” kanssa. Meidän tulee kyllä soluttautua maailmaan ja vaikuttaa siellä, mutta niin, että oma lähteemme pysyy Jumalassa. Siksi soluttautuminen vaatii viisautta. Asetelman tulisi kasvatuksessa olla se, että me tarjoamme maailmalle hyvää kasvatustamme – ei niin, että me olemme vastaanottavalla kannalla!
Tuo termi ”soluttautuminen” herättää samanaikaisesti sekä hilpeyttä että pohjatonta vastenmielisyyttä kotikoulu.net – sivuston toimintatapaa vastaan. Nämä soluttautujat ovat kuin sodanaikaisia desantteja, tai vielä pahempaa, terroristisoluja.
Onko näiden fundamentalistien päämääränä on sabotoida laillista järjestäytynyttä yhteiskuntaa näköään näiden ”lapsiterroristien” avustuksella? Onneksi useimmat näistä lapsista taitavat olla aikuistuttuaan vaarattomia uskovia, mutta valitettavan moni traumatisoituu kotikoulussa niin pahoin, että tarvitaan pitkäaikaista terapiaa, jotta ko. henkilö pystyy elämään ihmisarvoista elämää.
Lisäksi varsin monia päätyy uskonnottomaksi, jopa antiteistiseksi ateistiksi. Tämä tuntuu harmittavan sivuston toimittajaa aika tavalla. Enää ei ”jumalan armeija” tunnu saavan tarpeeksi lapsisotilaita.
Kotikoulun kasvatusmetodologia kuvaillaan seuraavasti:
Lapsuus on monesti ratkaiseva vaihe ihmisen elämässä. Siinä on kysymys lapsen ”ohjelmoimisesta” – ne asiat, jotka koodautuvat hänen sisimpäänsä ja aivoihinsa lapsuudessa, vaikuttavat siihen, millainen hän on aikuisena.
Tuo alkaa olla jo ihmisoikeusloukkaus, ihmisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Lapsi ei ole ”omaisuutta”, jota voi kohdella tuossa esitetyllä tavalla!
Tilastotieto suomalaisista uskovista nuorista on aika karu. Aikuisväestöstä 16 % sanoo olevansa uudestisyntyneitä kristittyjä, mutta nuorista vain 4 %. Tämä tarkoittaa sitä, että keskiverto uskovan perheen nuori ei ole uskossa. Moni toki tulee uskoon myöhemmällä iällä, mutta mikä tragedia, että Suomessa uskovien kotien lapset luopuvat näin usein uskosta!
Mahtaa harmittaa kun kristillinen koulutus ei ole niin tehokasta kuin muslimien koraanikouluissa? Mitään muuta ero kotikoululla ja koraanikoululla ei ole kuin oppikirjan nimi. Enpä ole lainkaan yllättynyt, että moni kotikoululainen luopuu uskosta kun hän kohtaa reaalimaailmaa koskevat faktat.
On aika edesvastuutonta perustaa lasten koulutus todentamattoman jumalan toiveisiin kuten kotikoulusivustolla tehdään:
Tämä on ongelma, kun mietimme, kuinka voisimme kasvattaa lapsemme niin, että se on Jumalan mielen mukaista. Onko se mahdollista ihmiskeskeiseen ajatteluun opettavassa, uskonnollisuutta hieman mukaan sekoittavassa koulussa? Tässä maaperässä kasvaa helposti ”heikkoja” uskovia – sellaisia, jotka ovat kyllä uskossa, mutta joille se on käytännön elämässä jonkinlainen sivuseikka, vaikka periaatteen ja puheen tasolla kyllä ehkä tärkeä.
Entä jos nuo ”heikot uskovat” eivät vain suostu terrorisoimaan ympäristöään kotikoulu.net – sivuston tekstien toimittajan toivomalla tavalla? Kaikki eivät ole fundamentalisteja, vaikka tuon edellä olevan tekstin perusteella saa sen vaikutelman, että jokin ideaaliuskova olisi juuri Raamatun kirjaimellisesti ottava. Se on nähty, mitä Raamattua kirjaimellisesti totena pitävät ovat saaneet aikaan – pelkkiä yhteiskunnallisia haittoja ja yksilötasolla vakavia vaurioita.
Kotona saa kasvattaa niin kuin itse parhaaksi näkee, ja ainakin tavoitella Jumalan tahdon mukaista kasvatusta! Uskovassa kodissa – jos Jumalan rakastaminen on keskeinen arvo – hengelliset asiat ovat luontevasti mukana. Lapsi oppii, että on normaalia miettiä hengellisiä asioita ja puhua niistä. Hän voi piirtää hengellisistä asioista ja laulaa niistä, ilman, että häntä pidetään outona. Tämä ei ole mahdollista tavallisessa koulussa, vaan siellä lapsi oppii, että näistä asioista kuuluu vaieta.
Tuonkin perusteella jää vaikutelmaksi se, että lapsi on omaisuutta, jota voi siis kohdella kuin jotakin elotonta objektia. Lapsikin on ihminen ja ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Sitä ei kristillisessä kotikoulussa näemmä pystytä tarjoamaan.
Kotikoulussa lapsi oppii vain epärehelliseksi: varmaan lapsi valehtelee kotikoulun opettajan toiveiden mukaisesti sanomalla juuri sellaisia asioita esim. Jumalasta kuin kotikoulun opettaja edellyttää. Se taas tappaa kaiken kriittisen ajattelun ja kriittisen ajattelun taito on juuri sitä, mitä ihmiset elämässään tarvitsevat.
Ei ole mitenkään normaalia miettiä hengellisiä asioita varsinkaan lapsuudessa. Sivuston toimittajan kaipaama hengellisyys perustuu pelkoon ja uhkaan jonkin kuvitellun olion oletetuista tekemisistä. Sellaisten pitäminen reaalimaailman ilmiöinä on parhaimmillaankin hölmöä, pahimmillaan tappavaa.
Seuraava väite kertoo kotikoulusta paljon:
Tietoaineissa rakennetaan maailmankuvaa, ja peruskoulun oppikirjoissa se tehdään ei-kristillisistä, humanistisista lähtökohdista käsin. Näitä kirjoja käytettäessä on hyvä, että lapsi saa materiaalin tulkintaan eväitä ja myös rinnakkaista materiaalia – tämä on kotikoulussa mahdollista.
Miten fotosynteesi on ei-kristillistä? Miten geometria ja algebra ovat ei-kristillisiä? Miten painovoima on ei-kristillistä? Miten sijamuodot ovat ei-kristillisiä? Suorastaan hämmästyttävää, että joku päästää tuollaista julkisuuteen ja on ehkä jopa ylpeä siitä.
Puhuin kotikoulusta erään pastorin vaimon kanssa. Hän ihmetteli sen tarpeellisuutta. Hän kertoi, että hyvin heidän lapsillaan on mennyt, vaikka ovatkin tavallisessa koulussa olleet. ”Tosin vanhin on avioitunut ei-uskovan kanssa, ja se oli kyllä erittäin tyhmä juttu, mutta ainakin teimme itse kaikkemme estääksemme sen.” Mielestäni he eivät tehneet kaikkea, koska laittoivat lapsensa tavalliseen kouluun!
Lisää melko pöyristyttävää settiä voi käydä lukemassa tuolta:
http://kotikoulu.net/
