Suomen talous on rämpinyt vuodesta 2009 lähtien. Suhteellisen pienen väestöpohjan ja aika köyhien luonnonvarojen Suomen sotien jälkeinen hyvinvointi on pohjautunut vientiin. Kunnes finanssilama katalysaattorina kiihdytti vientimme heikon rakenteen romahtamista. Nyt halvan öljyn ja totalitaarisen hallinnon romauttaessa Venäjänkin ostovoimaaja sen myötä idänkauppaa. Metsäsektorin ja elektroniikkasektorin kultaisten aikojen paluusta on turha haaveilla. Vienti Venäjälle on aikalailla kiinni myös lännen poliittisista ratkaisuista.
Julkinen taloutemme on velkaantunut reilusti kaikkina vuosina 2009-2015 ja mikä voidaan tulkita niin, että julkinen on koko ajan harjoittanut elvyttävää politiikkaa (jopa >10% valtion budjetista). Talousoppien mukaanhan elvyttävää politiikkaa tulee tehdä vain lyhytaikaisten markkinahäiriöiden ajan. Elvytyksen taloudellisten tulosten jäädessä laihoiksi, joskin onneksi laman sosiaalisia sivuvaituksia tehokkaasti lieventäen. Suomen talous on pieni ja avoin, joten elvytyksen vaikutuskerroin on ollut pieni; jopa negatiivinen.
Suomen on hyvinvointimme pohjan säilyttämiseksi pakko keksiä uudet lääkkeet. Nopeaa kikka kolmosta ei ole. Vientimme on saatava uudestaan nousuun ja olemassa olevista työpaikoista on pidettävä kiinni. Mitä maapallo kaipaa 5-vuoden, 10-vuoden ja vaikkapa 20-vuoden tähtäimellä ? Ei tarvitse olla fakiiri (tai Himanen) osatessa pelkistää maapallon väestön vanhenevan ja vaurastuvan lähivuosina.
Kirjoitin eilisen blogini kommenttiin "mitä suomen tulisi tehdä"-ratkaisuksi näin: "Julkisen sektorin tulee tukea suhteellisen edun saavuttamista elinkeinoelämällemme nousevan trendin aloilla. Esimerkkinä vanhusväestön elämää helpottava teknologia, lääketieteelliset hoidot geeniteknologialla tai vaikkapa puhtaiden laadukkaiden Jalostettujen elintarvikkeiden vienti suurten väkimäärien alueille. Nesteen ja UPM:n biopolttoaineistakin saattaa tulla suuri trendi. Tarvitsemme näillä aloille perustutkimusta, koulutusta ja eri muodossa apua aloittaville yrityksille."
En eilisen blogini kommentissa lähtenyt avaamaan sitä, mitä kaikkea perustutkimus, koulutus ja start-up yritysten avittaminen voi tarkoittaa; eduskuntavaalikampanjassa toin joitakin asioita esiin, mutta sielläkin hyvin vaillinaisesti.
Neljään yliopistoon kuhunkin viiden lääketiede-perinteinen teknologia poikkitieteellisen professuurin virka ja siihen liittyvien nuorille tarjottavien kurssien hintalappu vuodessa olisi suuruusluokkana 2 miljoonaa euroa; ei yhtään mitään verrattuna musiikitaloon, länsimetroon tai vaikkapa Guggenheim-talon pelkkiin esiselvityskuluihin. Mutta generoisi 20 professoruurin verran tulevaisuuden nuorille tekijöille valtaisen henkisen pääoman osaamisessa. Alueilla, mitkä varmasti ovat nousevia trendejä.
Vientiin tähtääviltä alle viiden hengen ja alle 500 000 liikevaihdon start-up yrityksiltä verot pois viideksi vuodeksi. Pienille yrityksille markkinointitukea vientiin. Suomestahan löytyy nykyisin vaikka minkä eksoottisten kielten ja kulttuurien osaajia ja joidenka kapasiteetti on melkein käyttämättä: Miksemme perusta (vaikka sitten yhteiskuntavetoisesti) keskuksia, missä vientisektorille tähtäävät aloittavat pienyrittäjät ja nämä kielten ja kulttuurien osaajat vaivattomasti kohtaisivat toisensa.
Listaa voisi jatkaa monen sivun verran. Lopetataan nyhjääminen, kun nyt tarvitaan tulevaisuutemme hyvinvoinnin talouspojan pelastamiseksi reippaita tekoja.